Pitkä tie farmisarjoista NHL:ään
Steve MacIntery ei todellakaan ollut mikään junnutähti, vaikka saavuttikin pelipaikan Kanadan pääjuniorisarjoihin kuuluvasta WHL:stä. Mikään maalinsylkijä romuluinen laituri ei kuitenkaan ollut, vaan nuori MacIntery loi mainetta Kanadan parhaisiin kuuluvana junnugoonina. WHL-vuosien jälkeen hän siirtyi kaudeksi 2001 pelaamaan CEHL-liigaan (Continental Elite Hockey League), jota ei Suomessa juurikaan tunneta. Eikä ihme, sillä liigan taru loppui muutaman kauden jälkeen vuonna 2004. MacIntyre johti sarjan jäähypörssiä (31 ottelua, 260 rangaistusminuuttia), kunnes sai elinikäisen pelikiellon eräästä astetta rumemmaksi karanneesta tappelusta. Pohjois-Amerikassa pelikiellot ovat yleensä sarjakohtaisia, joten MacIntyren ura jatkui silloisen UHL-liigan (United Hockey League) Muskegon Furyn paidassa, jossa Big Mac pääsi nauttimaan UHL:n mestaruudesta. Toisen Muskegonissa vietetyn kauden jälkeen MacIntery allekirjoitti sopimuksen maineikkaan New York Rangersin NHL-organisaation kanssa. NHL-ura ei kuitenkaan auennut vielä Isossa Omenassa, vaan kaudet 2003-2008 kuluivat kierrellen eri farmiorganisaatioita. Pääosin MacIntery pelasi Rangersin ECHL-farmissa Charlottessa, mutta pääsi välillä myös AHL:n Hartfordiin ja Providenceen esittelemään kovuuttaan.
Oilersista portti isojen poikien leikkeihin
Heinäkuussa 2008 Big Mac allekirjoitti vapaana agenttina diilin Florida Panthersiin, joka kuitenkin lähetti laitahyökkääjän farmiseuraansa Rochesteriin. Edmonton Oilers kuitenkin nappasi MacIntyren ns. Waiver-listalta syyskuun lopussa. Lokakuun 3 päivänä 2008 MacIntyre debytoikin viimein NHL:ssä päästessään ”Öljymiesten” kokoonpanoon ottelussa Edmontonin verivihollista Calgary Flamesia vastaan. MacIntyre tiesi varsin hyvin mitä häneltä odotettiin ja näin ollen hän nekkasikin matsissa vastustajan kovaluisen Jim Vandermeeren kanssa. Marraskuussa 2008 Steve joutui kuitenkin Oilersin loukkaantumisreserviin, rikottuaan kätensä tapeltuaan Pittsburgh Penguinsin raskassarjalaista Eric Godardia vastaan. Loukkaantumisen takia MacIntyre oli sivussa kaikkiaan 26 seuraavaa ottelua. Toisessa ottelussa paluunsa jälkeen ”Big Mac” avasi maalitilinsä NHL:ssä. Tämä merkkitapahtuma tapahtui ottelussa Washington Capitalsia vastaan. Kauden 2008-2009 saldoksi miehellä muodostui lopulta 22 ottelua, joissa syntyivät tehot 2+0 ja 40 jäähyminuuttia.
Kaudella 2009-2010 MacIntyre joutui hakemaan uutta vauhtia AHL:sta. Tälläkin kertaa Steve kuitenkin napattiin Waiversista ja uusi seura oli Florida Panthers- mikäpäs muukaan. Kausi meni kuitenkin lähinnä NHL:n ja AHL:n välissä sahaamiseksi. Kesällä 2010 MacIntyre kuitenkin palasi Oilersiin ja tammikuun lähestyessä loppuaan on miehentilille kertynyt 14 ottelua tehopistein 0+1 ja jäähyminuutteja 42 minuuttia. Steve MacIntyren rooli joukkueessaan on kuitenkin joku ihan muu kuin pistenikkarin rooli ja hän onkin hyvin arvostettu oman erikoisosaamisensa alalla.
Alla vielä pari klippiä MacIntyren uran varrelta. Rebellionin hanskat näyttävät ainakin tippuvan tarvittaessa hyvinkin nopeasti, kun Big Mac ottaa mittaa jääkenttien kovimmista taistelijoista...
MacIntery (Oilers) vs. Boogaard (Wild) (kausi 2008-2009)
MacIntery (Florida) vs. Brashear (NY Rangers) (kausi 2009-2010)
MacIntery vs. Yablonski (AHL)
