NHL:ssä. Toisessa
osassa käydään puolestaan läpi Atlantan, Nashville, Minnesotan ja Columbuksen
alkuhetket.
Kaudelle 1998-1999 NHL:ään liittyi mukaan
Nashville Predators. Muiden laajennusjoukkueiden tavoin myös Nashvillen oli
tyytyminen muiden joukkueiden ylijäämäpelaajiin. Laajennusdraftissa Nashville
poimi heti alkuun viisi maalivahtia muista joukkueista, joista osa päätyi luonnollisesti
myöhemmin kauppatavaraksi. Viisi Nashvillen poimimaa maalivahtia olivat
Frederic Chabot, Mike Dunham, Mike Richter, Mikhail Shtalenkov ja Tomas Vokoun.
Dunhan ja Vokoun kantoivat kuitenkin torjuntavastuun kaudella. Cliff Ronningin
toimiessa joukkueen parhaana pistemiehenä, Nashvillen oli debyyttikaudella
tyytyminen Läntisen konfrenssin toiseksi viimeiseen sijaan. Ensimmäisen kerran
Nashville selviytyi pudotuspeleihin kaudella 2003-2004.
Vuosi Nashvillen jälkeen NHL:ään liittyi
Atlanta Thrashers. Voisi kai jo sanoa, että perinteiseen tyyliin myös Atlanta
päätyi ensimmäisenä valitsemaan maalivahteja muista joukkueista. Atlantan
haaviin tarttui Trevor Kidd, Norm Maracle ja Corey Schwab. Lopulta Trevor Kidd
päätyi kuitenkin kauppatavaraksi ja joukkueen maalinsuulla esiintyi peräti
viisi eri maalivahtia debyyttikaudella. Damien Rhodes ja Norm Maracle kantoivat
suurimman vastuun. Scott Frankhouser pelasi 16 ottelua ja SM-liigastakin tuttu
Scott Langkow pääsi esiintymään 15 ottelussa. Yhden ottelun pääsi pelaamaan
myös legendaarinen Rick Tabaracci.
 |
| Kuka muistaa Norm Maraclen? |
Atlanta jäi debyyttikaudellaan selkeäksi
jumboksi itäisessä konfrensissa ja sen paras pistemieskin Andrew Brunette
keräsi vain 50 tehopistettä. Atlanta pääsi ensimmäisen kerran pudotuspeleihin
vasta kaudella 2006-2007. Sittemmin Atlantan taru NHL:ssä päättyi kauden
2010-2011 jälkeen, kun joukkue muutti Winnipegiin ja muutti nimensä Jetsiksi.
Kaudelle 2000-2001 NHL kasvoi nykyisen
suuruiseksi 30 joukkueen liigaksi. Viimeisimpinä mukaan liittyivät Minnesota
Wild ja Columbus Blue Jackets. Ensimmäisen varausvuoron sai Columbus ja
vastaavasti Minnesota sai sen jälkeen kaksi seuraavaa vuoroa. Kuusi ensimmäistä
varattua pelaajaa olivat jälleen maalivahteja. Columbuksen mukaan lähti Rick
Tabaracci, Frederic Chabot ja Dwayne Roloson ja vastaavasti Minnesota valitsi
Jamie McLennanin, Mike Vernonin ja Chris Terrerin. Kenttäpelaajien valinnoissa
ei voi olla mainitsematta koko draftin valintaa numero 11 Columbuksen toimesta,
joka oli puolustaja Tommi Rajamäki.
Columbus ja Minnesota pelasivat molemmat
läntisessä konfrenssissa ja ne päätyivät sijoille 13 ja 14, jättäen taakseen
vain Anaheimin. Minnesotan paras pistemies debyyttikaudella oli Scott Pellerin
39 pisteellään ja Columbuksen Geoff Sanderson tehoilla 30+26. Minnesota
selvityi ensimmäisen kerran playoffeihin kaudella 2002-2003, kun taas Columbus
sai odottaa ensimmäisiä playoff-pelejään aina kaudelle 2008-2009.
