Slovakian kultainen sukupolvi

Slovakian jääkiekossa on tapahtumassa samankaltainen sukupolven vaihdossa kuin esimerkiksi Suomen jalkapallomaajoukkueessa on jo ehtinyt tapahtua. Slovakian jääkiekkoilun kirkkaimmat tähdet ovat joko lopettaneet uransa tai pelaavat viimeisiä vuosiaan. Muistellaanpa muutamaa nimekästä slovakialaista NHL-uraakin tehnyttä pelaajaa.

Josef Stumpel

Vuonna 1972 syntyneen Josef Stumpelin NHL-ura kesti vuodesta 1991 aina kevääseen 2008 saakka. Stumpel pelasi suurimman osan NHL-urastaan Boston Bruinsin ja Los Angeles Kingsin riveissä. Keskushyökkääjänä pelannut Stumpel nakutti parhaalla NHL-kaudellaan 79 pistettä, mutta suurimmaksi osaksi uraansa hän teki sen takuuvarmat 50-60 pistettä kauden aikana. Menestys NHL:ssä kiersi kuitenkin Stumpeliä hyvinkin kaukaa, joten hänen uransa parhaaksi saavutukseksi jäi jääkiekon Maailman Mestaruus Slovakin paidassa keväällä 2002.  Hän piipahti myös Oulun Kärppien riveissä kaudella 2011-2012. Peliura jatkunee ensi kaudellakin.

Stumpelin suosimat puumailat ovat tänä päivänä harvinainan näky

Miroslav Satan

Syksyllä 1995 NHL-debyyttinsä Edmonton Oilersin riveissä tehnyt Miroslav Satan teki myös mittavan NHL-uran. Satan pelasi yhteensä yli 1000 NHL-ottelua ja kaikkein parhaiten hänet muistetaan varmasti Buffalon riveistä. Yhteensä kolme kertaa Slovakian parhaimmaksi jääkiekkoilijaksi valittu Satan oli myös voittamassa Slovakian legendaarista Maailman Mestaruutta vuonna 2002. Satan ehti urallaan voittaa myös Stanley Cupin keväällä 2009 Pittsburgh Penguinsin riveissä. Viime kaudella KHL:ssä pelanneen Satanin ura jatkunee ensi kaudellakin.

Zigmund Palffy

Lähes 700 NHL-ottelua kestäneellä uralla Palffy raivasi tiensä NHL:n kirkkaimpien tähtien joukkoon. Peräti viidellä kaudella vähintään 85 tehopistettä kerännyt Palffy muistetaan parhaiten NHL:stä New York Islandersin ja Los Angelesin riveistä. ”Ziggyn” ura näytti jo päättyneen loukkaantumiseen Pittsburghissa kaudella 2005-2006. Kokonaisen välivuoden jälkeen Palffy kuitenkin palasi kotimaansa liigaan ja teki välittömästi tuhoisaa jälkeä, josta osoituksena toinen kausi kotimaassaan paluunsa jälkeen, jolloin hän teki aivan käsittämättömät 99 tehopistettä 53 ottelussa. Palffy piti kaudella 2009-2010 jälleen välivuoden, mutta palasi kehiin vielä senkin jälkeen ja oli jälleen huipputehokas. Myös Palffyn CV:stä löytyy MM-kulta keväältä 2002. Ja myös Palffyn ura jatkunee ensi kaudellakin.

Zdeno Chara

206cm ja 117kg kertovat hyvin paljon siitä millainen puolustajajärkäle on kyseessä. Edelleen NHL:n parhaimpiin puolustajiin kuuluva Chara on jo 1000 NHL-ottelun veteraani. Uransa parhaat vuodet Bostonissa pelannut Chara pelaa edelleen ja oli kauden 2012-2013 Stanley Cup-finaalien hävinneen joukkueen riveissä. Stanley Cupin voitto hänellä on kuitenkin keväältä 2011. Kauden 2008-2009 päätteeksi hänet palkittiin NHL:n parhaan puolustajan pystillä. Toisin kuin monet muut tämän jutun pelaajat, niin Chara ei ollut voittamassa Slovakian MM-kultaa vuonna 2002. Hänellä on sopimus Bostonin kanssa aina kevääseen 2018 saakka.

 

Chara edusti edellisen työsulun aikana Färjestadia.

Peter Bondra

Lähes koko NHL-uransa Washington Capitalsin riveissä pelannut Bondra pelasi taalaliigassa yhteensä 1081 ottelua. Tehokkaimmalla kaudellaan 85 pistettä nakuttanut Bondra esiintyi viisi kertaa NHL:n All Star ottelussa ja maalikuninkuuden hän voitti NHL:ssä kahdesti. Bondran uraan liittyy myös sellainen legendaarinen seikka, että hän aloitti NHL-uransa samaisessa ottelussa kuin legendaarinen Jaromir Jagr. Lempinimellä Bonzai tunnetun Capitals-legendan uran kohokohtiin kuuluu MM-kulta vuodelta 2002. NHL-uransa kauteen 2005-2006 päättänyt Bondra toimi pelaajauransa jälkeen neljä kautta Slovakian maajoukkueen managerina.

Marian Hossa

NHL-uransa Ottawa Senatorsissa käynnistäneen Marian Hossan ura jatkuu NHL:ssä vielä tänä päivänäkin. Hossa on pelannut peräti neljä kertaa Stanley Cupin finaaleissa, joista kaksi kertaa hän on poistunut mestarina. Stanley Cupit Hossa voitti Chicagon riveissä 2010 ja 2013. Reilut 1000 ottelua ja yli 900 tehopistettä sisältävän NHL-uran lisäksi Hossa on neljä kertaa valittu maansa parhaimmaksi jääkiekkoilijaksi. Kolmet Olympiakisat pelannut Hossa ei ollut mukana MM-kultaa voittaneessa Slovakian joukkueessa. Hossan sopimus Chicagon kanssa jatkuu, mutta huhuissa on kerrottu seuran ostavan hänen sopimuksensa kesällä ulos.

Pavol Demitra

Kaudella 1993-1994 NHL-uransa aloittanut Pavol Demitra pelasi NHL-uransa parhaat kautensa St.Louis Bluesin riveissä. Parhaalla kaudella yhteensä 93 pistettä taalaliigassa tehnyt Demitra teki NHL-urallaan yhteensä 768 pistettä. Urallaan Demitra voitti NHL:ssä Lady Byng Memorial Trophyn kaudella 1999-2000 ja Demitra pelasi NHL:n tähdistöotteluissa vuosina 1999, 2000 ja 2002. Kausi 2009-2010 jäi Demitran uran viimeiseksi NHL-kaudeksi, jolloin hän pelasi Vancouverin riveissä vaatimattomilla tehoilla. Hän teki kaudeksi 2010-2011 sopimuksen Venäjälle KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavlin kanssa. Siellä hän ehti pelata yhden kauden, kunnes hänen elämänsä päättyi traagisesti lento-onnettomuudessa Lokomotivin joukkueen ollessa matkalla kauden 2011-2012 avauspeliin. Jääkiekon MM-kisoissa 2012 Slovakian hävittyä finaalipelin Venäjälle, joukkueen kapteeni Zdeno Chara puki Demitran pelipaidan ylleen kunnioittaen tämän muistoa.

 

Pavol Demitra, RIP.

Siinä tämänkertainen blogi ja varmasti kovia nimiä jäi mainitsemattakin Slovakian jääkiekkoilusta.

Pavol Demitran muistoa kunnioittaen:

-Rainmaker-

BILLY TIBBETTS – BILLY THE KID

Luottoblogisti Sateentekijä perkaa tällä kertaa erään kiekkohistorian omituisimmista urakaarista: Billy Tibbetts- olkaa hyvät.

Tällä kertaa tutkin todella värikkään jääkiekkopersoona Billy Tibbettsin uraa suurennuslasilla. Tibbettsin tarina pisti ensimmäisen kerran silmääni vuonna 2000, kun hän nousi Pittsburgh Penguinsin NHL-miehistöön ja siitä saakka on tullut seurattua aktiivisesti hänen tapahtumarikasta kiekkouraansa. Vuosien varrelle on mahtunut linnatuomioita, raiskaussyyte, päihdeongelmat, uskomaton määrä potkuja eri joukkueista ja käsittämätön määrä tehopisteitä. Ja enpä ole vielä koskaan tehnyt niin paljon taustatutkimuksia kuin tätä artikkelia varten.

Billy Tibbetts syntyi vuonna 1974 Bostonissa, jossa hän myös aloitti myöhemmin jääkiekkoilijan uransa. Niin, itse asiassa hänen oikea nimensä on William Tibbetts, mutta häntä ei ole ristimänimellään juurikaan lätkäpiireissä kutsuttu. Tibbets sai hyvin nopeasti pahan pojan maineensa, josta tulivat nimet Billy ja Billy the Kid. Joten käytetäänpä hänestä tuota Billy nimitystä tässäkin jutussa.

Billy Tibbettsiä ei koskaan varattu NHL:ään, mutta hän pelasi kotikaupungissaan Boston Bruinsin junioreissa. Siellä hän pelasi vielä 18-vuotiaanakin, jossa nakutti mukavat 140 pistettä NEJHL:ssä 73 ottelussa. Jäähylläkin hän ehti istua mukavat 150 minuuttia.

Seuraavan parin kauden aikana hän pääsi debytoimaan myös ECHL:ssä, eli NHL:n farmin farmissa. Ja kaudella 1995-1996 hän pelasi loisteliaan kauden WCHL:ssä iskettyään 58 pelissä 37 maalia ja 68 tehopisteitä. Jäähyllä hän istui tasan 300 minuuttia.

Noiden edellä mainittujen vuosien aikana hänellä alkoi mennä myös suhteellisen lujaa siviilin puolella. Vuonna 1992 hän sai syytteen 15-tytön raiskauksesta, Billyn ollessa 17-vuotias. Kyseistä asiaa puitiin pitkän tovin oikeudessa, jonka aikana hän vielä jatkoi kiekkouraansa. Hän syyllistyi kuitenkin aikuisiän alettuaan myös muihin rikoksiin.

Palataan tuohon raiskausasiaan kohta lisää, mutta hän sai siitä ehdonalaista, jonka suorittamisen aikana hän mm. syyllistyi mm. pahoinpitelyyn, tyttöystäväänsä vaanineen huumehörhön ampumiseen ilmakiväärillä, poliisin pahoinpitelyyn jne. Lopulta tämä setti toi miehelle 3,5 vuoden linnatuomion. Näin Tibbettsin jääkiekkoura katkesi siis kuin seinään. Ehdollisenkaan aikana Billy ei ollut saanut pelata lainkaan Kanadan puolella, koska rötökset oli suoritettu nimenomaisesti Kanadassa. Niin, palataanpa tuohon raiskaussyytteeseen jonka hän sai. Hänen oma versionsa tapahtumista on hyvinkin mielenkiintoinen, joka lienee ainakin suhteellisen lähellä totuutta.

Billy Tibbettsin omat kommentit:

”Haluan yksiselitteisesti todeta että en raiskannut ketään. En voi edes käsittää ajatusta naisen raiskaamisesta. Rakastan ja kunnioitan kaikkia naisia, erityisesti äitiäni ja siskoani. Kerrotun lisäksi, tämä on totuus mitä tapahtui:

Olin 17 vuotta ja ”keg”-bileissä (”keg = oluttynnyri”, jonkinlaiset opiskelijabileet) kotikaupungissani, kun odotin ulkona lähtöä kuuden lähimmän ystäväni kanssa, jolloin tyttö lähestyi minua. En ollut koskaan ennen nähnyt häntä kun hän kysyi minulta: ”Enkö ole velkaa sinulle jotakin?” Sitten hän alkoi kouria minua. Vastasin hänen lähentelyynsä ja kävelimme noin 30 jaardin päähän kavereistani rakennuksen taakse. Olimme siellä ehkä viisi minuuttia, jonka aikana sain suihinoton. Sinä kaikki mitä tapahtui.

Myöhemmin sain kuulla että olin viimeinen kolmesta kundista, joiden kanssa hän oli ollut seksuaalisessa kontaktissa sinä iltana. Ongelma siinä mitä tapahtui, ja josta otan täyden vastuun, oli se että minä olin 17 ja hän kolme kuukautta vajaa 16. Massachusettsin osavaltiossa tätä pidetään rikoksena. Lopputuloksena myönsin syyllisyyteni (ala-ikäiseen sekaantumiseen ja suuseksin vastaanottamiseen) ja sain neljä vuotta ehdonalaista, uhkana kolmesta viiteen vuotta ehdotonta.”

Tuomionsa vuoksi Tibbetts oli kokonaiset neljä kautta kokonaan pelaamatta. Ja voisin ainakin itse kuvitella, että ei varmaan kovinkaan montaa luistimen piirtoa noiden vuosien aikana pystynyt tekemään.

Vankilasta vapauduttuaan Pittsburgh Penguinsin farmijoukkue Wilkes-Barre Scranton Penguins tarjosi kuitenkin Tibbettsille näyttöpaikkaa ja sen Billy käytti heti hyödykseen. Hän ei ollut siis koskaan aiemmin edes pelannut niin kovassa sarjassa kuin AHL, mutta niin vain hän vakuutti heti seurajohdon osaamisestaan 3,5 vuoden pelaamattomuuden jälkeen ja teki sopimuksen!

Tibbetts ehti pelati syyskauden aikana Wilkes-Barressa 38 ottelua, joissa hän teki myös 38 tehopistettä. Siinä sivussa jäähyminuutteja rapsahti 185 minuuttia. Uskomattoman kovat tehopisteet herättivät myös Pittsburghin kiinnostuksen ja seurajohtaja Mario Lemieux tarjosi kahden suunnan sopimusta Tibbettsille. Noihin samoihin aikoihin Lemieux itse oli tekemässä legendaarista comebackiaan kolmen vuoden pelaamattomuuden jälkeen. Eikä mennyt kauaakaan kun, sekä Lemieux että Tibbetts molemmat viilettivät Penguinsin NHL-miehistössä. Tibbetts oli siis ehtinyt olla vasta muutaman kuukauden vankilasta vapaana, kun hän pelasi jo NHL:ssä!

Seuraavat pari kautta hän sahasi NHL:n ja AHL:n väliä ja ehti sinä aikana siirtyä Penguinsista Philadelphiaan ja sieltä vielä New York Rangersin organisaatioon. Hän tuli noiden vuosien aikana tunnetuksi tappelijana myös NHL:ssä. Hän tappeli niinkin kovien kavereiden kanssa kuin esimerkiksi Todd Fedoruk, Eric Godard, Eric Cairns, Darcy Hordichuk ja Kryzysztof Oliwa.

Pian tapahtui kuitenkin jotain hyvin odottamatonta. Varmasti ensimmäistä kertaa missään ammattilaissarjassa ehdonalaisvalvojat puuttuivat pelaajan toimintaan kaukalossa. Billy Tibbettsiä nimittäin uhkailtiin linnatuomioilla, jos tappelut kaukalossa jatkuvat. Mukaan mahtui myös NHL:n mätkäisemä neljän ottelun pelikielto, jonka Tibbetts sai lyötyään vaihtoaitiossa seissyttä Darcy Hordichukia. Hänen vaikea luonteensa tuli siis erittäin tutuiksi myös NHL-organisaatioille noiden vuosien aikana. Hänestä haluttiin usein hyvin nopeasti eroon ja häntä siirreltiin usein sarjasta ja organisaatiosta toiseen.

Seuraavien kausien aikana hän alkoi pikkuhiljaa vajota takaisin ECHL:ään. Tehopisteitä ja jäähyminuutteja tuli jälleen roppakaupalla. Mutta Billyn ongelmista kertoo hyvin paljon kausi 2003-2004, jolloin mies sai potkut kolmesta eri ECHL-joukkueesta. NHL alkoi olla enää vain kaukainen haave, mutta kaudella 2005-2006 Chicago Wolvesin AHL-joukkue antoi hänelle kuitenkin vielä mahdollisuuden. Loistavat tehopisteet AHL:ssa (46 ottelua ja 42 pistettä) herättäisivät normaalisti minkä tahansa NHL-joukkueenkin kiinnostuksen. Päihdeongelmista kärsinyt Tibbetts ei kuitenkaan kiinnostanut edes AHL-joukkueita enää. Hän on myös siitä harvinainen pelaaja, että hän on saanut sekä AHL:ssä, että ECHL:ssä sarjan langettaman pelikiellon kaukalon ulkopuolisista ongelmista johtuen.

 

Kun sopimusta ei enää löytynyt Pohjois-Amerikasta, suuntasi Billy agenttinsa kontaktien avulla Suomeen ja HPK:hon toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. Billy varasti nopeasti otsikot ja tällä kertaa aiheena olivat loistavat peliesitykset. Tibbetts esitteli loistavaa peliälyään, huikeaa lyöntilaukaustaan ja iski neljään peliin kovat 4+4 tehot. Hänestä kohistiin kauden kovimpana kaappauksena.

Sen jälkeen tapahtui kuitenkin jotain todella hämmentävää. HPK ehti jo tiedottaa, että Tibbettsillä olisi loppukauden kattava sopimus, mutta HIFK iskikin väliin. Petteri Sihvonen tiesi tuolloin kertoa, että Tibbetts oli tylysti ilmoittanut noiden neljän pelin jälkeen olevansa sarjan paras pelaaja ja ansaitsevansa myös sen mukaista palkkaa. Billyn agentti väänsi ensin sopimuksesta HPK:n kanssa, mutta tekikin lopulta kaikkien hämmästykseksi sopimuksen HIFK:n kanssa.

Tibbetts ei ilmoittanut sanallakaan HPK:lle lähtevänsä seurasta, vaan jätti vain menemättä seuraaviin aamuharjoituksiin. HPK:n silloinen päävalmentaja Jukka Jalonen oli asiasta todella näreissään ja ihmeissään, sillä hänellä oli omien sanojensa mukaan mennyt joka ikinen päivä hirvittävä määrä energiaa Tibbettsin kanssa asioiden vatvomiseen. Billyllä oli ongelmia ja mielipiteitä joka asian suhteen ja se söi Jalosen, sekä koko muunkin joukkueen energiaa.

Samana iltana Urheiluruutu kävi tapaamassa Jukka Jalosta, joka tyytyi kommentoimaan Tibbettsin lähtöä seuraavasti: ”Pojat ovat jo syöneet kakkukahvit tapaus-Tibbettsin johdosta”. Ja tuolloin oli myös yleisessä tiedossa, että HPK:n pelaajat olivat avoimesti taputtaneet pukukopissa kuultuaan Billy the Kidin siirtyneen pois Hämeenlinnasta.

Loppukausi HIFK:n riveissä ei ollut kuitenkaan ollenkaan niin maaginen kuin Helsingissä varmasti odoteltiin. 15 runkosarjan peliä ja tehot 3+8, sekä playoffeissa 5 ottelua tehoilla 1+1 eivät olleet sitä mitä HIFK:ssä kalliilta pelaajalta odotettiin. Mahtuipa Suomen vierailuun myös episodi, jossa Shayne Toporowski ei suostunut ottelun jälkeen kättelemään Tibbettsiä, koska piti tätä raiskaajana.

Seuraavat pari kautta kuluivat Pohjois-Amerikassa alasarjoissa ilman mainittavia suurtekoja. Tai mainittakoon nyt se, että potkuja hän sai edelleen säännöllisesti eri joukkueista. Ja lopulta  keväällä 2009 hän päätti lopettaa pelaamisen. Hän teki kuitenkin vielä comebackin parin vuoden tauon jälkeen kaudelle 2011-2012 FHL:n Cape Cod Bluefinsin riveihin. Heti debyyttiottelussa Billy iski varsin mukavat 1+4 tehopisteet. Ja lopulta kyseisenä kautena hän pelasi yhteensä 15 ottelua., joissa iski tehot 10+30. Niin ja tosiaan jäähyllä hän ehti istua yli 100 minuuttia.

Siinä oikeastaan Billy Tibbettsin ura jääkiekkoilijana oli tiivistettynä. Loistava pelaaja, huikea potentiaali, tulinen lämäri jne. Mutta vastaavasti varjopuolena ne lukuisat ongelmat kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella. Eräs kiekkotoimittajakin sanoi varsin osuvasti Tibbettsistä, että häntä kuvastaa parhaiten termi ”Täydellinen sopeutumattomuus yhteiskuntaan”.

Loppuun vielä vajaan minuutin youtube-video Tibbettsistä, joka varmasti kertoo hänestä kaiken oleellisen, niin pelaajana kuin ihmisenäkin. Youtubesta löytyy myös lukuisia tappeluvideoita Tibbettsistä.

http://www.youtube.com/watch?v=5kDc6gu2SjA

 Tsekkaas joutessasi myös Tiikerin verkkokaupan tarjonta: www.hockeytiger.fi

NHL:n maalivahtilegendat

Tällä kertaa Sateentekijä muistelee legendaarisia NHL-maalivahteja muutaman vuoden takaa ja nimenomaan sellaisia, jotka jäivät lähinnä kakkosmaalivahdin roolin. Mitä näille maalivahdeille nykyään kuuluu?

Robb Stauber

Vuonna 1986 Los Angeles Kingsin varaama Robb Stauber pelasi NHL:ssä yhteensä neljällä eri kaudella. Hänen varanneen Los Angelesin riveissä hän debytoi kaudella 1989-1990, jossa kuitenkin maineteot jäivät vielä tekemättä 7.95 päästettyjen maalien keskiarvolla. Yhteensä 62 NHL-ottelua pääasiassa Kingsien riveissä pelannut Stauber pelasi myös kuusi ottelua Buffalon riveissä kaudella 94-95.

Stauberin uran kohokohtiin kuuluu maalinteossa onnistuminen AHL:ssä kaudella 95-96, sekä kaksi kertaa vuoden maalivahtivalinnat NCAA:ssa.

Nykyisin Robb toimii Minnesotan yliopistojoukkueen maalivahtivalmentajana. Hän pelaa myös jääpalloa ja oli myös mukana USA:n maajoukkueessa vuonna 2010 peräti 43-vuotiaana. Hänellä on myös jääkiekon puolella maalivahtienharjoituskeskus nimeltä Stauber’s Goalcrease.

Kay Whitmore

Hartford Whalersin varaama Kay Whitmore pelasi pääosan NHL-urastaan Vancouver Canucksin riveissä. Koko NHL-uran hänen roolinsa oli kuitenkin toimia kakkosmaalivahdin roolissa, kun Vancouverissa selkeänä ykkösmaalivahtina torjui Kirk McLean.

Kakkoskierroksella NHL:ään vuonna 1985 varattu Whitmore pelasi enimmillään 32 ottelua kauden aikana NHL:ssä.Whitmoren ura NHL:ssä näytti jo päättyneen kauden 94-95 jälkeen, kun Vancouver ei enää tarjonnut jatkosopimusta. Seuraavat kaudet kuluivatkin farmisarjoissa ja yksi kausi jopa Ruotsin Elitserienissä. Whitmore kuitenkin taisteli itsensä vielä takaisin maailman kovimpaan kiekkoliigaan ja sai pelata Boston Bruinsin riveissä viisi ottelua kaudella 2000-2001. Ja kuinka moni voi käsi sydämellä sanoa, että tiesi Whitmoren pelanneen yhden ottelun myös Calgary Flamesin riveissä kaudella 2001-2002!? Se jäikin samalla myös hänen uransa viimeiseksi kaudeksi.

 

Viimeisten vuosien aikana Kay Whitmore on nähty maalivahtivalmennuspuuhissa, sekä myös kommentaattorina NHL-lähetyksissä.

Rick Tabaracci

Torontossa vuonna 1969 syntynyt Rick Tabaracci pelasi urallaan peräti 11 kautta NHL:ssä. Hänet varasi Pittsburgh vuonna 1987 toisella kierroksella. Hän ei kuitenkaan pelannut koko uransa aikana kuin yhden ottelun Penguinsin riveissä ja hän toimikin kunnon kiertolaisena taalaliigassa.

Yhteensä 286 kestäneellä NHL-urallaan hän edusti seitsemää eri seuraa. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin Winnipeg Jetsin, Washington Capitalsin ja Calgary Flamesin riveistä. Vuonna 2000 NHL:ään liittyivät uusina laajennusjoukkueina Minnesota ja Columbus. Laajennusjoukkueet saivat tuttuun tapaan varata pelaajia muista joukkueista ja Columbus päätti varata koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana Rick Tabaraccin. Hän ei kuitenkaan koskaan pelannut peliäkään Columbuksen riveissä vaan lopetti uransa IHL-liigassa keväällä 2001.

Stephane Fiset

Stephane Fiset varattiin NHL:ään vuonna 1988 Quebec Nordiquesin toimesta kakkoskierroksella. Canadassa koko maan parhaaksi juniorimaalivahdiksi kaudella 88-89 valittu Fiset pelasi NHL-urallaan yhteensä 390 ottelua. Hän vietti useita kausia Quepecin riveissä, mutta ei ollut selkeä ykkösmaalivahti kuin vain yhdellä kaudella. Niinpä hän päätyikin kaudeksi 96-97 Los Angelesin riveihin, jossa oli yhdellä kaudella selkeänä ykkösmaalivahtina ja muuten jakoi tasaisesti torjuntavastuun. Uran viimeisellä kaudella hän pelasi kaksi ottelua Montreal Canadiensien riveissä kaudella 2001-2002.

Fisetin uran hienoin hetki ajoittuu kaudelle 1995-1996, jolloin hän voitti Stanley Cupin Colorado Avalanchen riveissä. Heti Stanley Cup voiton jälkeen hänet muuten kaupattiin Los Angelesiin.

Craig Billington

Kanadalainen Billington varattiin NHL:ään vuonna 1984 New Jersey Devilsin toimesta. Nuorten MM-kultaakin voittanut Billington pelasi NHL-uransa ensimmäiset kaudet juuri Devilsin riveissä, jossa hän oli kuitenkin selkeä kakkosmaalivahti Chris Terrerin takana. Ja lopulta Billington häipyi organisaatiosta huippulupaavan Martin Brodeurin tieltä. Suuntana oli Ottawa.

NHL:n hännänhuipun riveissä Billington sai ensimmäistä kertaa kunnon mahdollisuuden ykkösmaalivahtina. Huumaa kesti kuitenkin vain yhden kauden verran, sillä jo seuraavalla kaudella ykkösmaalivahdin tontin valtasi Don Beaupre ja Billington kaupattiin Bostoniin.

Hän pelasi tuon Boston-kauppansa jälkeenkin vielä kahdeksan kautta NHL:ssä ja kaikki ne selkeänä, mutta luotettavana kakkosmaalivahtina. Bostonista hän siirtyi Coloradon kautta Washingtoniin. Turussa asuvat ihmiset ehkäpä tietävät Länsikeskuksen Intersportin kyljessä olevasta mainostaulusta, jossa on Washington Capitalsin NHL-maalivahdit. Toinen heistä on Olaf Kolzig, mutta arvatkaapas kuka se toinen on?

Viidentoista vuoden NHL-ura pelaajana saa nykyään jatkoa muissa tehtävissä, sillä hän työskentelee Colorado Avalanchen riveissä, jossa hänen päävastuuna on pelaajien kehittäminen.

Wade Flaherty

WHL, ECHL ja IHL:n kautta NHL-ympyröihin noussut Flaherty varattiin taalaliigaan vuonna 1988 Buffalo Sabresin toimesta. Ensimmäinen joukkue jossa hän pääsi NHL:ää pelaamaan oli kuitenkin San Jose Sharks ja debyytti tapahtui kaudella 91-92. Hän tahkoikin Sharksin organisaatiossa aina kuuden kauden ajan, jossa sahasi NHL:n ja AHL:n väliä. Enimmillään hän pelasi 24 ottelua saman kauden aikana San Josen riveissä.

Syksyllä 1997 oli vuorossa muutto New Yorkiin ja paikallisen Islandersin organisaatioon. Siellä vierähtikin taas neljä kautta, mutta taaskaan Flaherty ei pystynyt lunastamaan itselleen ykköstorjujan paikkaa. Islandersista hän lähti keväällä 2001. Sen jälkeen hän pelasi vielä seuraavan kolmen kauden ajan alle 10 ottelua Tampa Bayn, Floridan ja Nashvillen riveissä. 

Sen jälkeen suuntana oli AHL, josta häntä ei enää koskaan nostettu takaisin NHL:ään. Hän niitti kuitenkin mainetta AHL:ssä, jossa san saavutti vuosien 2003-2008 aikana yhden AHL-mestaruuden, sekä AHL:n pudotuspelien parhaan pelaajan palkinnon. Tulipa hänelle myös yksi valinta AHL:n kakkostähdistökentälliseenkin.

 

Ura AHL:ssä loppui keväällä 2008 ja sen jälkeen suuntana olikin todella eksoottinen Aasian liiga. Hän teki sopimuksen Kiinaan, jossa joukkueeksi valikoitui China Sharks. Hän toimi joukkueensa ykkösmaalivahtina ja seurassa myös maalivahtivalmentajana. Yhden kauden visiitti Kiinaan toi mukanaan palkinnon sarjan parhaana maalivahtina. Hän lopetti maalivahtiuransa siihen.

Pelaajauransa jälkeen hän toimi hetken aikaa myös Kiinan maajoukkueen maalivahtivalmentajana, josta siirtyi Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi. Siellä vierähti pari kautta, kunnes hän siirtyi nykyisen työnantajansa Winnipeg Jetsin maalivahtivalmentajaksi.

Corey Schwap

Kanadassa North Battlefordissa vuonna 1970 syntynyt Schwab sai NHL-varauksen vasta parikymppisenä. Hänet varasi New Jersey Devils, jonka organisaation farmijoukkueet tulivat hänelle tutuiksi. Todelliseen liekkiin hän pääsi AHL:ssä Albany River Ratsin riveissä kaudella 1993-1994. Hän piti ykköstorjujan paikkaa hallussaan pari kautta, jonka aikana hänet valittiin sarjan kakkostähdistöön ja hänellä oli sarjansa paras päästettyjen maalien keskiarvo. Kaudella 94-95 hän johdatti yhdessä Mike Dunhamin kanssa Albany River Ratsin sen historian ensimmäiseen AHL-mestaruuteen.

Seuraavalla kaudella hän pääsi myös haistelemaan NHL-tunnelmia kymmenen ottelun verran  Seurassa oli kuitenkin jo Martin Brodeur, joten Schwab kaupattiin Tampa Bayhin kaudeksi 96-97, jossa oli myös luvassa enemmän torjuntavastuuta. Kolmen kauden aikana 81 NHL-ottelua, mutta ykköstorjujan paikka ei hänelle auennut.

Seuraavat kaudet kuluivat pääasiassa pelkästään AHL:ssä, kunnes Toronto nappasi hänet kaudella 2001-2002. Torontossa hän pelasi 30 ottelua hyvillä tilastoilla, josta hänen matka jatkui takaisin Devilsin organisaatioon. Siellä vierähti vielä pari kautta, jossa mainitsemisen arvoinen seikka on koko NHL:n paras päästettyjen maalien keskiarvo ja torjuntaprosentti kaudella 02-03, mutta hän ei pelannut kuin 11 ottelua kauden aikana.

Pelaajauran loputtua hän on toiminut NHL:ssä maalivahtivalmentajana ja hänen nykyinen työnantajansa on San Jose Sharks.

Ja loppuun vielä pieni kaupallinen tiedote: Tiikerin nettikaupasta Frontierin veskarinkölit loistavalla hinta-/laatusuhteella. Samoja mailoja voit bongata useamman MM-kisavahdin käsistä...:

http://www.hockeytiger.fi/category/7/maalivahdin-mailat
 

Hockey Tiger Oy sponssasi lätkäkamat Seiskan MM-kisavideoihin

Hockey Tiger Oy lainasi lätkäkamat Seiskan kohtuullisen rohkeisiin MM-kisavideoihin. Videoita pääset tsekkaamaan seuraavasta linkistä: http://www.seiska.fi/channel/34/MM-l%C3%A4tk%C3%A4+2013

PAVEL BURE – THE RUSSIAN ROCKET

Hockey Tiger Oy:n blogisti Joni "Rainmaker" Sjöström pureutuu tällä kertaa tuulennopean Pavel Buren uraan.

Vuonna 1971 Neuvostoliitossa syntynyt Pavel Bure on varmasti tuttu nimi kaikille jääkiekkoa seuraaville ihmisille. Lempinimeä The Russian Rocket kantava Bure joutui lopettamaan maineikkaan uransa lopulta sitkeisiin polvivaivoihin, mutta muistellaanpa hetki hänen uraansa.

CSKA Moskovan kasvatti pelasi kolme täyttä kautta kotimaansa pääsarjaa ennen NHL:ään siirtymistään. NHL-varauksen Bure sai jo kesällä 1989, jonne hänet varasi Vancouver Canucks kuudennella kierroksella. Varauksensa jälkeen hän pelasi vielä kotimaassaan kaksi kautta, joista jälkimmäisellä iski mukavat 35 maalia. Hän ehti ennen NHL-uraansa voittaa myös nuorten ja aikuisten maailmanmestaruuden.

Pavel Buren ura Vancouverissa lähti lennokkaasti käyntiin. Hänestä kohistiin heti Rookie-kaudellaan juurikin huikean nopeutensa ansiosta, josta hän lopulta sai myös lempinimensä – The Russian Rocket. Tulokaskaudella 65 ottelussa 60 pistettä iskenyt Bure valittiin myös vuoden tulokkaaksi NHL:ssä.

Yleensä puhutaan, että juuri se toinen kausi on kaikkein vaikein NHL:ssä. Bure oli asiasta eri mieltä ja iski aivan jäätävät 60+50 tehopisteet. Ja syntyipä uran kolmannella kaudella myös mukavat 107 tehopistettä. Noiden parin tehokkaan kauden aikana hänet valittiin myös mukaan NHL:n All Star otteluihin.

Koitti kausi 1994-1995 ja NHL:ssä oli ensimmäisen kerran edessä työsulku. Puolet NHL-kaudesta jäi tuolloin pelaamatta ja moni NHL-pelaaja pitikin pelituntumaa yllä Euroopassa. Bure ei kuitenkaan pelannut kuin vain yhden ottelun kotimaassaan ja yhden ottelun Saksassa. Noissa kahdessa ottelussa hän iski yhteensä viisi maalia. Tynkäkauden NHL:ssä hän nakutti piste per peli tahdilla. Samalla kaudella myös hänen veljensä Valeri Bure aloitteli NHL-uraansa Montreal Canadiensin riveissä.

Työsulun jälkeisellä kaudella alkoivat ensimmäisen kerran kunnolla Buren polvivaivat. Varakapteenin merkin rintaansa saanut Bure pystyi pelaamaan kauden aikana ainoastaan 15 ottelua. Seuraavalla kaudella otteluita kertyi 63 ja kaudella 1997-1998 hän pystyi jälleen pelaamaan täyden kauden. 90 pisteen kausi jäi Buren viimeiseksi Vancouverissa ja hänet kaupattiin Floridaan.

Loukkaantumiset eivät jättäneet Pavelia rauhaan Floridan lämmössäkään. Ensimmäisellä kaudellaan Panthersissa otteluita kertyi jälleen vain 11 kappaletta. Toinen kausi Floridassa oli kuitenkin onneksi jo paljon mieleenpainuvampi. 74 ottelua, 58 maalia ja yhteensä 94 pistettä vetivät jälleen epäilijät hiljaisiksi. Menestyksekästä kautta seurasi myös toinen lähes samanlainen, kun tehopisteitä kaudella 2000-2001 kertyi mukavat 92.

Seuraava kausi Buren uralla oli kuitenkin eri tavalla ikimuistoinen. Reilut 50 peliä Floridassa, jonka jälkeen pelaajakauppa siirtorajan kynnyksellä. Bure kaupattiin New York Rangersiin, jossa hän vietti loppukauden. 12 peliä ja 20 pistettä tekivät heti vaikutuksen uuteen seuraansa.

Koitti kausi 2002-2003 ja se jäikin sitten lopulta Buren uran viimeiseksi. Viimeisellä kaudellaan hän ehti pelata 39 ottelua, kunnes kausi päättyi jälleen polvivaivoihin. Vammat olivat nyt kuitenkin jo sitä luokkaa, että Bure ei enää palannut pelikentille. Toivoa pelikunnosta hän piti kuitenkin vielä yllä ja ilmoitti lopulta uransa loppumisesta vasta marraskuussa 2005.

Pavel Bure valittiin Hockey Hall Of Fameen vuonna 2012.

Venäjän maajoukkueessa Bure ehti myös saavuttaa menestystä. Suomalaiset muistavat varmasti erittäin hyvin välieräottelun Suomen ja Venäjän välillä Naganon Olympialaisissa 1998. Bure iski kunnioitettavat viisi maalia Suomen verkkoon ja Venäjä eteni finaaliin. Finaalissa kuitenkin Tshekki oli parempi ja näin Buren kaulaan ripustettiin hopeinen mitali. Hänet valittiin tuolloin myös kisojen parhaaksi hyökkääjäksi ja hän voitti myös maalikuninkuuden. Salt Lake Cityn Olympialaiset vuonna 2002 päättyivät Venäjän pronssisiin mitaleihin.

 Ne kaikkein himotuimmat, eli Stanley Cup ja Olympiakulta jäivät Burelta saavuttamatta. Kaudella 1993-1994 Vancouver pelasi Stanley Cup – finaaleissa, jossa kuitenkin New York Rangers oli lopulta parempi sarjassa, joka venyi aina legendaariseen Game Seveniin saakka. Ratkaiseva seitsemäs peli päättyi Rangersin 3-2 voittoon. Ja vastaavasti vuoden 1998 Olympialaisten finaalissa Tshekki oli Venäjää parempi 1-0 numeroin, joten todella pienestä oli kiinni myös ne himotuimmat pokaalit Buren uralla

Uran jälkeen Pavel Bure on toiminut mm. Venäjän Olympiajoukkueen managerina. 

 Kirjoittaja: Joni "Rainmaker" Sjöström