Tämä blogikirjoitus sisältää tarinan Antti Virtasesta
ja allekirjoittaneen fanituksesta Virtasta kohtaan. Sydämeltään JYPin- ja
TuTon-mies Virtanen on ehtinyt uransa aikana hurmata yleisöä ympäri Suomea.
Minkälainen Virtasen ura ammattilaisena on ollut?
Nousu
parrasvaloihin
Turun Toverit pelasivat jääkiekon SM-liigassa
kaksi kautta vuosina 1994–1996. SM-liigasta putoamiseen päättynyt toinen kausi
toi mukanaan runsaasti muutoksia. Lähes koko organisaatio koki mullistavan
muutoksen aina pelaajia ja valmentajia myöten. Joukkueen valmentajaksi nimitettiin
kokenut Anatoli ”Tolja” Bogdanov,
joka sai käsiinsä lähinnä seuran omista A-junioreista koostuvan ryhmän.
1.divarijoukkueessa jatkoivat jo edelliskeväänä SM-liigaa haistelleet Timo Pärssinen ja Atte Saunamäki. 1.divariryhmään nostettiin A-junioreista mm. Antti Virtanen ja Aki Uusikartano.
TuTo aloitti kautensa 1.divarissa lähes
sensaatiomaisen hyvin nuorella ryhmällään. Sarjan kärkisijoille heti kauden
alussa ponnistanut ryhmä näytti epäilijöilleen taivaan merkit.
Eräänä syksyisenä lauantaina allekirjoittanut
kysyi isältään, josko voitaisiin illalla mennä katsomaan Kupittaalle, kun
Hermes saapuu vieraaksi TuTon vieraaksi. Sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuva
Hermes saapui Turkuun nimekkäällä ryhmällä ja karkasi heti ottelun alussa jo
2-0 johtoon.
 |
| Virtanen ei koskaan ollut junioritähti. |
TuTo kuitenkin nousi tappioasemasta ottelun
toisessa erässä illan ehdottoman kunkun Antti Virtasen johdolla. Virtanen
kieputteli vastustajia solmuun aivan miten tahtoi ja iski siinä sivussa
hattutempun parin syöttöpisteen kera. Nöyryytyksen keskelle joutuivat mm.
Hermeksen maalivahdit Timo Järvinen
ja Mika Noronen. Sillä esityksellä
myytiin pikkupojan sydän välittömästi ja siitä hetkestä alkoi Antti Virtasen
seuraaminen ja fanitus. TuTo voitti Hermeksen lopulta 12-2 ja jätti pysyvän
muiston allekirjoittaneeseen. TuToa olin jo aikaisemmin kannattanut, mutta nyt
ensi kertaa toden teolla löytyi kunnon yksilö, jota oli mukava seurata siitä
eteenpäin.
Seuraavaksi vuorossa oli sitten jälleen reissu
Kupittaalle ja tällä kertaa katsomaan TuTo-KooVee ottelua. TuTo järjesti
uskomattomat murskajaiset ja teurasti lopulta Tamperelaiset 15-4 lukemilla.
Tuolloin vielä pelinumeroa 18 kantanut Virtanen iski ottelussa 5 maalia. Ja
jälleen riitti pihapeleissä hehkuttamista Virtasen suorituksia matkien…
Tulipa kauden aikana käytyä sellaisessakin
ottelussa, jossa Antti Virtanen istui viltissä vaihtopenkin päässä lähes koko
ottelun. Anatoli Bogdanov piti joukkueessaan kovaa kuria ja Virtanen sai
maistaa pelin aikana mailan tuppea myöhästyttyään peliä edeltävistä
harjoituksista.
Virtanen teki ensimmäisellä 1.divarikaudellaan
todella kovat 35+21 tehopisteet. Ja kävipä Antti siinä divarikauden ohessa
pelailemassa vielä seuran A-junnuissakin 10 ottelua tehoilla 10+9. Vuoden
tulokkaaksi 1.divisioonassa valittu Virtanen kertoili kauden jälkeen Jääkiekkolehden haastattelussa, että ei olisi
ennen kauden alkua uskaltanut lyödä edes kymmentä markkaa vetoa oman
maalikuninkuutensa puolesta.
Sanomattakin on selvää, että tuollaisen kauden
jälkeen oli kysyntää joka suunnalta aina SM-liigaa myöten. Pieneksi
yllätykseksi Virtanen kuitenkin päätti jäädä vielä divariin ja suuntasi yhdessä
ketjukavereidensa Timo Pärssisen ja Aki Uusikartanon kanssa Kokkolaan.
Kokonaisen tehoketjun kaappaaminen on varmasti vieläkin yksi suomalaisen
jääkiekon legendaarisimmista pelaajasiirroista.
SM-liigaan
Antti Virtanen ja tuttu ketju teki vieläkin
tuhoisampaa jälkeä Hermeksen riveissä. Virtanen teki kaudella huikeat 74
pistettä voittaen koko sarjan pistepörssin ja playoffeissakin vielä kahdeksassa
ottelussa 11 pistettä. Allekirjoittanut muistaa jopa olleensa katsomassa, kun
juuri Hermes päätti TuTon kauden Virtasen johdolla pudotuspeleissä.
1.divarin täydellisen dominoinnin jälkeen
Virtasen tie vei vihdoin liigaan ja HPK:n riveihin. Virtanen ja Pärssinen
lähtivät siis tekemään itselleen mainetta liigakentillä, kun taas Aki
Uusikartano jäi vielä divariin ja Lahden Pelicansin riveihin.
Kaudesta tuli Virtaselle kuitenkin kaikkea
muuta kuin menestystarina. Sen sijaan Timo Pärssinen nousi todelliseen
valokeilaan ja kiekkoa seuraavat ihmiset muistavat varmasti vieläkin Pärssisen
ikimuistoisen maalin HIFK:n verkkoon. Virtanen pelasi ”Kerhossa” 16 ottelua vaatimattomin
tehoin 1+2, jonka jälkeen tuli passitus takaisin Hermeksen riveihin. Loppukausi
olikin sitten jälleen tuttua Virtasta: 32 ottelua Mestiksessä ja 39
tehopistettä.
Virtanen sai heti seuraavalla kaudella uuden
mahdollisuuden HPK:ssa. Tälläkään kertaa ei onnistumisia tullut ja viisi
ottelua kiikaritehoilla riittivät seurajohdolle. Loppukaudeksi jälleen passitus
divariin ja tällä kertaa Vaasan Sportin riveihin. Sportissa Virtanen takoi 45
ottelussa 54 pistettä. Voisiko sanoa, että mies oli liian kova divariin, mutta
liian huono liigaan?
 |
| Läpimurto liigatasolla tapahtui JYPissä. |
Seuraavaksi kaudeksi Antti Virtanen palasi
jälleen SM-liigaan. Tällä kertaa turkulainen teki sopimuksen Jyväskylään, eikä
varmasti osannut aavistaa millaiseksi seuralegendaksi hän vielä tulisikaan
JYPin paidassa nousemaan. Alkusyksyn pienen tunnustelun jälkeen onnistumisia
alkoi tulla ja viimeistään jatkoaikamaali SaiPan verkkoon alkoi tehdä Virtasen
nimeä tunnetuksi uudessa kotikaupungissaan. Ensimmäinen täysi kausi miesten pääsarjassa
tuotti 24 tehopistettä ja toimi varmasti samalla itseluottamuksen nostattajana.
Seuraavat kaksi kautta Virtanen otti taas
isompaa roolia ja teki kahdella peräkkäisellä kaudella 32 tehopistettä, ennen
kuin kaudella 2003-2004 alkoi toden teolla tapahtua. Yhteinen sävel muuan
Jarkko Immosen kanssa alkoi löytyä ja jälki oli myös sen mukaista. Immonen teki
tuolla kaudella 49 pistettä, eikä Virtasen saldo ollut kuin kaksi täppää
vähemmän. Myös seuraava kausi tuotti samaiselle kaksikolle lähes identtisen
määrän pisteitä.
Jarkko Immonen lähti kaudeksi 2005-2006
Pohjois-Amerikkaan, Virtasen jäädessä JYPiin. Virtasen tehot romahtivat Immosen
lähdön myötä, eikä kausi uusien ketjukavereiden kanssa tuottanut enää kuin 30
pistettä. Kauden jälkeen ulkomailta osoitettiin kuitenkin kiinnostusta ja näin
olikin sitten Virtasen aika lähteä uran ensimmäiselle ulkomaankomennukselle.
Ruotsin pääsarjaan Elitserieniin kaudeksi
2006-2007 noussut Skellefteå tarjosi 175-senttiselle hyökkääjälle sopimusta,
johon tämä myös tarttui. Ruotsin visiitti oli kuitenkin molemmille osapuolille
suuri pettymys ja välillä tulikin mieleen, että tiesivätköhän ruotsalaiset
minkä tyyppisen pelaajan he olivatkaan joukkueeseensa hankkineet. Jo heti
harjoituspelien ja parin sarjapelin jälkeen alkoi ruotsalaismedia hiillostaa Virtasta. Ruotsalaiset olivat hämmästyneitä mm. Virtasen voimattomasta
laukauksesta, vaikka se ei ole koskaan miehen vahvuuksiin kuulunutkaan. Lopulta
9 ottelua ja tehot 0+3 saivat riittää, ennen kuin turkulaisen sopimus
purettiin. Virtanen halusi kuitenkin jatkaa ulkomailla ja seuraavaksi suuntana
oli Itävalta. Loppukausi meni HC Linzin riveissä pinna per peli tahdilla ja
mahtuipa mukaan yksi ottelu Sveitsin maaperälläkin.
Ulkomaanreissun jälkeen vuorossa oli jälleen
paluu Jyväskylään ja JYPin joukkueeseen. Ja kuinka ollakaan, sattumoisin myös
Jarkko Immonen palasi samaan aikaan Pohjois-Amerikan reissultaan Jyväskylään. Virtanen
ja Immonen laitettiin toki heti samaan vitjaan ja kolmanneksi lenkiksi
istutettiin New Jerseystä kotikaupunkiinsa palannut Tuomas Pihlman. VIP-ketju
muodosti varmasti koko sarjan vaarallisimman koostumuksen ja takoi kolmikkona
yhteensä käsittämättömät 154 pistettä. Sama vitja teki tuhojaan myös
seuraavalla yhteisellä kaudellaan, eli kaudella 2008-2009.
Virtasen ura jatkui JYPissä vielä kaksi
kautta, tosin jälleen ilman Jarkko Immosta, joka suuntasi kohti KHL:ää. Pikku
hiljaa Virtasen rooli ja tehot hiipuivat ja lopulta hän joutui myös Risto
Dufvan ”koirankoppiin”. Viimeisellä kaudellaan Jyväskylässä ei hyökkääjä tahtonut
enää mahtua aina edes pelaavaan kokoonpanoon. Kaudella 2010-2011 syntyikin
JYP-paidassa enää Virtaselle todella vaatimattomat 7+12 pisteet, joka oli
varmasti sekä seuralle, että Virtaselle itselleen suuri pettymys. Niinpä kauden
jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa…
Paluu
kotiin
Kesällä 2011 sopimuksettomana liikkunut
Virtanen oli uransa kannalta varsin mielenkiintoisessa tilanteessa. Liikkeellä
oli vahvoja huhuja mm. lopettamisesta. Jotkut lähteet taas tiesivät Virtasen
tähyävän ulkomaille. Ja tiesipä eräs lehti kertoa TPS:n olevan erittäin
kiinnostunut Virtasen palveluksista.
 |
| Virtasen paluu TuToon yllätti monet. |
Virtanen vastasi kuitenkin Mestis-kesän
kovimmasta siirtopommista siirtymällä pitkän kierroksen jälkeen takaisin TuToon
yhden vuoden sopimuksella. Monet kiekkoihmiset ihmettelivät Virtasen siirtymistä
Mestikseen, mutta Virtanen sanoi tyynen rauhallisesti, että hänellä ei ole Suomessa
kuin kaksi seuraa: JYP ja TuTo. Niinpä kaikkien TuTo-fanien suuri unelma
toteutui ja Virtanen palasi kasvattajaseuraansa. Pelinumeroksi valikoitui
JYPistä tuttu #42. Ja myöhemmin miehelle soviteltiin vielä TuTon kapteenin
nauhaakin.
Paluu kasvattajaseuraan oli onnistunut ja kaikille
oli selvää, että hän oli edelleen yksi sarjan parhaimmista pelaajista. 42
tehopistettä ja palannut itseluottamus olivat varmasti myös Virtaselle
itselleen iso juttu.
Kauden jälkeen Virtanen solmi kasvattajaseuransa
kanssa peräti kolmivuotisen jatkosopimuksen, joka huhujen mukaan on
seurahistorian rahakkain pelaajasopimus. Näin ollen TuTon kannattajat saavat
näillä näkymin nauttia ”Vemmun” kiemuroista ainakin kauden 2014-2015 loppuun
saakka. Allekirjoittanut lupaa ainakin seurata silmä kovana Virtasen otteita
uran viimeiseen luistimen piirtoon saakka.
Virtasen uran kohokohtia:
- Vuoden tulokas 1.divarissa 1996-1997
- 1.divarin pistepörssin voitto 1997-1998
- 1.divisioonan paras pelaaja 1997-1998
- SM-liigan mestaruus 2008-2009
- Mestiksen vuoden herrasmiespelaaja 2011-2012
- Kautta aikojen eniten runkosarjan otteluita
JYP-paidassa pelannut pelaaja
- Runkosarjassa Jypin kaikkien aikojen paras
pistemies
- Virtasella on tilillään myös kaksi
A-maaottelua keväältä 2004
kirjoittanut
Joni ”Sateentekijä” Sjöström
