Fredrik Norrena från Jeppis

Hieman harvemmin jääkiekon takia otsikoissa esiintyvä Pietarsaari toimi Fredrik Norrenan kasvualustana. Nuorena poikana Turkuun muuttanut Norrena täyttää tänä vuonna jo 40-vuotta. Mitä kaikkea Norrenan uraan on mahtunut?

IFK Lepplaxin kasvatti Fredrik Norrena pelasi aikuisiän kynnyksellä kasvattajaseuransa edustusjoukkueessa alasarjoja, ennen kuin oli aika muuttaa suurempiin ympyröihin. Norrena päätyi Turkuun ja TPS:n organisaatioon.

Kaudeksi 1992-1993 Turkuun siirtynyt Norrena pelasi alkuun pääasiassa seuran A-junioreissa, mutta pääsi kuitenkin silloin tällöin haistelemaan myös edustusjoukkueen ilmapiiriä. Ensimmäisellä kaudella pelattuja liigaotteluita tuli kaksi kappaletta ja toisella kaudella jo 10 ottelua.

Pari ensimmäistä vuotta kilpailu peliajasta oli todella kovaa Jouni Rokaman ja Kimmo Lecklinin kanssa.

Fredrik sai jalkansa mukavasti oven väliin kaudella 1994-1995. Norrena, Rokama, Lecklin ja edustusjoukkueeseen noussut Miikka Kiprusoff taistelivat kaikki neljä samasta pelipaikasta. Maalivahtinelikosta lopulta Norrena merkkautti eniten pelejä runkosarjassa – 22 kappaletta. TPS myös marssi Norrenan johdolla playoffeissa aina Suomen Mestaruuteen saakka. Edelliskevään hopeamitalit vaihtuivat näin ollen kultaisiksi.

Hieman erilainen kuva Norrenasta Blue Jackets-vuosilta

Legendaarinen Jouni Rokama lopetti uransa mestaruuteen, mutta taistelu peliajasta TPS:n maalin suulla kävi silti erittäin kiivaana seuraavallakin kaudella. Lecklin pelasi oikeastaan koko kauden farmissa Kiekko-67:n riveissä, mutta edustusjoukkueessa oli Norrenan ja Kiprusoffin lisäksi jälleen uusi maalivahtilupaus mukana. Nyt myös Jani Hurme oli mukana ottamassa osansa tarjolla olevasta peliajasta. Norrena kantoi suurimman osan vastuusta runkosarjassa, mutta hopeamitaleihin päättyneellä kaudella hänen tililleen ei merkattu yhtään playoff-ottelua.

Norrena jäi vielä seuraavaksi kaudeksi TPS:n organisaation, mutta joutui pettymään suuresti. Jani

Hurme valtasi ykkösmaalivahdin paikan ja Norrenan oli tyytyminen farmipeleihin. Lopulta Norrenan kausi päättyi vuokralla Tukholman AIK:ssa.

Pietarsaaren maalivahtiylpeys vietti seuraavan kauden Rauman Lukossa, ennen kuin palasi jälleen Aurajoen rannoille ja TPS:ään. Norrenan paluu TPS-paitaan olikin sitten varsinaista mitalisadetta. Vaikka peliaikaa olikin aina jakamassa Miikka Kiprusoff tai Antero Niittymäki, niin kolme seuraavaa kautta tuottivat kolme Suomen Mestaruutta. On kuitenkin todettava, että oikein missään välissä Norrena ei ollut selkeä ykkösmaalivahti TPS:ssä. Neljäs kausi tällä visiitillä päättyi pettymykseen ilman mitalia. Palkintona hyvin menneestä kaudesta tuli kuitenkin kutsu kevään 2002 MM-kisoihin, jossa Jussi Markkanen toimi Suomen ykkösmaalivahtina.

Vuosi 2002 oli siinäkin mielessä Norrenalle ainutlaatuinen, että pietarsaarelainen varattiin myös NHL:ään Tampa Bay Lightningin toimesta 7.kierroksella.

Seuraavaksi ”Nortilla” oli vuorossa Ruotsin valloitus. Ruotsissa vierähti yhteensä neljä kautta. Ensimmäinen vuosi meni Frölundassa ja kolme seuraavaa Linköpingissä. Kausi Frölundassa päättyi myös Elitserienin Mestaruuteen. Noiden neljän vuoden aikana Norrenalle sateli myös kutsuja Suomen maajoukkueeseen – mies sai vyölleen kolmet MM-kisat sekä yhdet Olympialaiset lisää. Vaikka Niittymäki olikin Suomen ykkösmaalivahtina vuoden 2006 Torinon Olympilaisissa, niin myös Norrena pääsi debytoimaan Olympiakaukaloissa noiden kisojen aikana. Samaisen kevään MM-kisoista Norrenalle tarttui mukaan MM-pronssi.

Norrenan CV alkoi olemaan jo sen verran kovaa valuuttaa, että se huomattiin myös Pohjois-Amerikan puolella. Kesällä 2006 Norrena solmi yhden vuoden sopimuksen hänet varanneen Tampa Bayn kanssa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt olla kuin vajaan kuukauden Tampa Bayn palkkalistoilla, kun hänet kaupattiin Columbus Blue Jacketsiin. Tampaan matkasi maalivahti Marc Denis ja vastaavasti Columbukseen suuntaan Tampasta lähtivat Fredrik Modin ja Fredrin Norrena.

Ura Columbuksessa alkoi varsin mielenkiintoisesti. Joukkueen ykkösmaalivahtina kauteen lähtenyt Pascal Leclaire loukkaantui pian kauden alettua. Norrena syrjäytti muut tyrkyllä olleet seuran sopimusmaalivahdit ja valtasi itselleen selkeän ykkösmaalivahdin paikan. Norrenan taakse jäivät sellaiset nimet kuin Ty Conklin, Brian Boucher ja Tomas Pöpperle. Jopa 55 pelattua NHL-ottelua debyyttikaudella on todella hyvä suoritus. Myös päästettyjen maalien keskiarvo 2.78 sai seurajohdon tyytyväiseksi.

Seura palkitsi hyvät otteet debyyttikaudelta kahden vuoden jatkosopimuksella. Pascal Leclaire kuitenkin tervehtyi jälleen pelikuntoon seuraavalle kaudella ja valtasi myös takaisin itselleen ykkösmaalivahdin tontin. Norrena kuitenkin merkkautti myös toisella NHL-kaudellaan mukavat 37 ottelua.

Kaudella 2008-2009 Columbuksen maalivahtiosasto koki kuitenkin melkoisen muodonmuutoksen. Pascal Leclaire kärsi jälleen loukkaantumisista, joten Norrenalle aukesi jälleen loistava mahdollisuus. Tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä ja takaa ohitse nousi seuran oma varaus Steve Mason. Kerrassaan huikean kauden pelannut Mason valtasi ykköstorjujan paikan ja pelasi runkosarjan otteluista jopa 61. Norrenan 8 ottelua torjuntaprosentilla 87,2 % johtivat lopulta siihen, että Norrenan ja Columbuksen sopimus päätettiin purkaa kesken kauden. Norrenan kausi jatkui KHL:ssä AK Bars Kazanin riveissä. 11 runkosarjan ottelua ja päästettyjen maalien keskiarvo 1.52 puhuvat puolestaan. Playoffeissa sama tahti jatkui ja lopulta Norrena sai kauden päätteeksi nostaa Mestaruuden merkiksi Gagar Cupin voittopystiä (KHL:n Mestaruuspokaali). Norrena pelasi myös ratkaisevassa finaaliottelussa nollapelin.

Norrena on jo pitkään luottanut Frontierin mailoihin.

Vajaa kausi KHL:ää kuitenkin riitti Norrenalle ja hän päättikin muuttaa takaisin tuttuihin maisemiin Ruotsiin ja Linköpingiin. Siellä vierähtikin seuraavat kolme kautta ja kaikilla kausilla Norrena pelasi vähintään 45 ottelua. Hyvin menneistä kausista ”kiitoksena” kuitenkin seurajohto päätti purkaa Norrenan sopimuksen kesken sopimuskauden. Ottaja löytyi kuitenkin samasta sarjasta ja Norrena ruksasi nimensä Växjön sopimuspaperiin. Siellä vierähtikin kausi varsin hyvillä tilastoilla, mutta silti Växjön kausi päättyi jo runkosarjaan.

Katsellaanpa mielenkiinnolla mihin tällä hetkellä sopimukseton Norrena suuntaa seuraavaksi. Huhut ovat tuoneet Norrenaa jo pitkään takaisin Turkuun, mutta saas nähdä…

Kirjoittanut Joni ”Sateentekijä” Sjöström

AURAJOEN RANNOILTA: ANTTI VIRTANEN

Tämä blogikirjoitus sisältää tarinan Antti Virtasesta ja allekirjoittaneen fanituksesta Virtasta kohtaan. Sydämeltään JYPin- ja TuTon-mies Virtanen on ehtinyt uransa aikana hurmata yleisöä ympäri Suomea. Minkälainen Virtasen ura ammattilaisena on ollut?

Nousu parrasvaloihin

Turun Toverit pelasivat jääkiekon SM-liigassa kaksi kautta vuosina 1994–1996. SM-liigasta putoamiseen päättynyt toinen kausi toi mukanaan runsaasti muutoksia. Lähes koko organisaatio koki mullistavan muutoksen aina pelaajia ja valmentajia myöten. Joukkueen valmentajaksi nimitettiin kokenut Anatoli ”Tolja” Bogdanov, joka sai käsiinsä lähinnä seuran omista A-junioreista koostuvan ryhmän. 1.divarijoukkueessa jatkoivat jo edelliskeväänä SM-liigaa haistelleet Timo Pärssinen ja Atte Saunamäki. 1.divariryhmään nostettiin A-junioreista mm. Antti Virtanen ja Aki Uusikartano.

TuTo aloitti kautensa 1.divarissa lähes sensaatiomaisen hyvin nuorella ryhmällään. Sarjan kärkisijoille heti kauden alussa ponnistanut ryhmä näytti epäilijöilleen taivaan merkit.

Eräänä syksyisenä lauantaina allekirjoittanut kysyi isältään, josko voitaisiin illalla mennä katsomaan Kupittaalle, kun Hermes saapuu vieraaksi TuTon vieraaksi. Sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuva Hermes saapui Turkuun nimekkäällä ryhmällä ja karkasi heti ottelun alussa jo 2-0 johtoon.

Virtanen ei koskaan ollut junioritähti.

TuTo kuitenkin nousi tappioasemasta ottelun toisessa erässä illan ehdottoman kunkun Antti Virtasen johdolla. Virtanen kieputteli vastustajia solmuun aivan miten tahtoi ja iski siinä sivussa hattutempun parin syöttöpisteen kera. Nöyryytyksen keskelle joutuivat mm. Hermeksen maalivahdit Timo Järvinen ja Mika Noronen. Sillä esityksellä myytiin pikkupojan sydän välittömästi ja siitä hetkestä alkoi Antti Virtasen seuraaminen ja fanitus. TuTo voitti Hermeksen lopulta 12-2 ja jätti pysyvän muiston allekirjoittaneeseen. TuToa olin jo aikaisemmin kannattanut, mutta nyt ensi kertaa toden teolla löytyi kunnon yksilö, jota oli mukava seurata siitä eteenpäin.

Seuraavaksi vuorossa oli sitten jälleen reissu Kupittaalle ja tällä kertaa katsomaan TuTo-KooVee ottelua. TuTo järjesti uskomattomat murskajaiset ja teurasti lopulta Tamperelaiset 15-4 lukemilla. Tuolloin vielä pelinumeroa 18 kantanut Virtanen iski ottelussa 5 maalia. Ja jälleen riitti pihapeleissä hehkuttamista Virtasen suorituksia matkien…

Tulipa kauden aikana käytyä sellaisessakin ottelussa, jossa Antti Virtanen istui viltissä vaihtopenkin päässä lähes koko ottelun. Anatoli Bogdanov piti joukkueessaan kovaa kuria ja Virtanen sai maistaa pelin aikana mailan tuppea myöhästyttyään peliä edeltävistä harjoituksista.

Virtanen teki ensimmäisellä 1.divarikaudellaan todella kovat 35+21 tehopisteet. Ja kävipä Antti siinä divarikauden ohessa pelailemassa vielä seuran A-junnuissakin 10 ottelua tehoilla 10+9. Vuoden tulokkaaksi 1.divisioonassa valittu Virtanen kertoili kauden jälkeen Jääkiekkolehden haastattelussa, että ei olisi ennen kauden alkua uskaltanut lyödä edes kymmentä markkaa vetoa oman maalikuninkuutensa puolesta.

Sanomattakin on selvää, että tuollaisen kauden jälkeen oli kysyntää joka suunnalta aina SM-liigaa myöten. Pieneksi yllätykseksi Virtanen kuitenkin päätti jäädä vielä divariin ja suuntasi yhdessä ketjukavereidensa Timo Pärssisen ja Aki Uusikartanon kanssa Kokkolaan. Kokonaisen tehoketjun kaappaaminen on varmasti vieläkin yksi suomalaisen jääkiekon legendaarisimmista pelaajasiirroista.

SM-liigaan

Antti Virtanen ja tuttu ketju teki vieläkin tuhoisampaa jälkeä Hermeksen riveissä. Virtanen teki kaudella huikeat 74 pistettä voittaen koko sarjan pistepörssin ja playoffeissakin vielä kahdeksassa ottelussa 11 pistettä. Allekirjoittanut muistaa jopa olleensa katsomassa, kun juuri Hermes päätti TuTon kauden Virtasen johdolla pudotuspeleissä.

1.divarin täydellisen dominoinnin jälkeen Virtasen tie vei vihdoin liigaan ja HPK:n riveihin. Virtanen ja Pärssinen lähtivät siis tekemään itselleen mainetta liigakentillä, kun taas Aki Uusikartano jäi vielä divariin ja Lahden Pelicansin riveihin.

Kaudesta tuli Virtaselle kuitenkin kaikkea muuta kuin menestystarina. Sen sijaan Timo Pärssinen nousi todelliseen valokeilaan ja kiekkoa seuraavat ihmiset muistavat varmasti vieläkin Pärssisen ikimuistoisen maalin HIFK:n verkkoon. Virtanen pelasi ”Kerhossa” 16 ottelua vaatimattomin tehoin 1+2, jonka jälkeen tuli passitus takaisin Hermeksen riveihin. Loppukausi olikin sitten jälleen tuttua Virtasta: 32 ottelua Mestiksessä ja 39 tehopistettä.

Virtanen sai heti seuraavalla kaudella uuden mahdollisuuden HPK:ssa. Tälläkään kertaa ei onnistumisia tullut ja viisi ottelua kiikaritehoilla riittivät seurajohdolle. Loppukaudeksi jälleen passitus divariin ja tällä kertaa Vaasan Sportin riveihin. Sportissa Virtanen takoi 45 ottelussa 54 pistettä. Voisiko sanoa, että mies oli liian kova divariin, mutta liian huono liigaan?

Läpimurto liigatasolla tapahtui JYPissä.

Seuraavaksi kaudeksi Antti Virtanen palasi jälleen SM-liigaan. Tällä kertaa turkulainen teki sopimuksen Jyväskylään, eikä varmasti osannut aavistaa millaiseksi seuralegendaksi hän vielä tulisikaan JYPin paidassa nousemaan. Alkusyksyn pienen tunnustelun jälkeen onnistumisia alkoi tulla ja viimeistään jatkoaikamaali SaiPan verkkoon alkoi tehdä Virtasen nimeä tunnetuksi uudessa kotikaupungissaan. Ensimmäinen täysi kausi miesten pääsarjassa tuotti 24 tehopistettä ja toimi varmasti samalla itseluottamuksen nostattajana.

Seuraavat kaksi kautta Virtanen otti taas isompaa roolia ja teki kahdella peräkkäisellä kaudella 32 tehopistettä, ennen kuin kaudella 2003-2004 alkoi toden teolla tapahtua. Yhteinen sävel muuan Jarkko Immosen kanssa alkoi löytyä ja jälki oli myös sen mukaista. Immonen teki tuolla kaudella 49 pistettä, eikä Virtasen saldo ollut kuin kaksi täppää vähemmän. Myös seuraava kausi tuotti samaiselle kaksikolle lähes identtisen määrän pisteitä.

Jarkko Immonen lähti kaudeksi 2005-2006 Pohjois-Amerikkaan, Virtasen jäädessä JYPiin. Virtasen tehot romahtivat Immosen lähdön myötä, eikä kausi uusien ketjukavereiden kanssa tuottanut enää kuin 30 pistettä. Kauden jälkeen ulkomailta osoitettiin kuitenkin kiinnostusta ja näin olikin sitten Virtasen aika lähteä uran ensimmäiselle ulkomaankomennukselle.

Ruotsin pääsarjaan Elitserieniin kaudeksi 2006-2007 noussut Skellefteå tarjosi 175-senttiselle hyökkääjälle sopimusta, johon tämä myös tarttui. Ruotsin visiitti oli kuitenkin molemmille osapuolille suuri pettymys ja välillä tulikin mieleen, että tiesivätköhän ruotsalaiset minkä tyyppisen pelaajan he olivatkaan joukkueeseensa hankkineet. Jo heti harjoituspelien ja parin sarjapelin jälkeen alkoi ruotsalaismedia hiillostaa Virtasta. Ruotsalaiset olivat hämmästyneitä mm. Virtasen voimattomasta laukauksesta, vaikka se ei ole koskaan miehen vahvuuksiin kuulunutkaan. Lopulta 9 ottelua ja tehot 0+3 saivat riittää, ennen kuin turkulaisen sopimus purettiin. Virtanen halusi kuitenkin jatkaa ulkomailla ja seuraavaksi suuntana oli Itävalta. Loppukausi meni HC Linzin riveissä pinna per peli tahdilla ja mahtuipa mukaan yksi ottelu Sveitsin maaperälläkin.

Ulkomaanreissun jälkeen vuorossa oli jälleen paluu Jyväskylään ja JYPin joukkueeseen. Ja kuinka ollakaan, sattumoisin myös Jarkko Immonen palasi samaan aikaan Pohjois-Amerikan reissultaan Jyväskylään. Virtanen ja Immonen laitettiin toki heti samaan vitjaan ja kolmanneksi lenkiksi istutettiin New Jerseystä kotikaupunkiinsa palannut Tuomas Pihlman. VIP-ketju muodosti varmasti koko sarjan vaarallisimman koostumuksen ja takoi kolmikkona yhteensä käsittämättömät 154 pistettä. Sama vitja teki tuhojaan myös seuraavalla yhteisellä kaudellaan, eli kaudella 2008-2009.

Virtasen ura jatkui JYPissä vielä kaksi kautta, tosin jälleen ilman Jarkko Immosta, joka suuntasi kohti KHL:ää. Pikku hiljaa Virtasen rooli ja tehot hiipuivat ja lopulta hän joutui myös Risto Dufvan ”koirankoppiin”. Viimeisellä kaudellaan Jyväskylässä ei hyökkääjä tahtonut enää mahtua aina edes pelaavaan kokoonpanoon. Kaudella 2010-2011 syntyikin JYP-paidassa enää Virtaselle todella vaatimattomat 7+12 pisteet, joka oli varmasti sekä seuralle, että Virtaselle itselleen suuri pettymys. Niinpä kauden jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa…

Paluu kotiin

Kesällä 2011 sopimuksettomana liikkunut Virtanen oli uransa kannalta varsin mielenkiintoisessa tilanteessa. Liikkeellä oli vahvoja huhuja mm. lopettamisesta. Jotkut lähteet taas tiesivät Virtasen tähyävän ulkomaille. Ja tiesipä eräs lehti kertoa TPS:n olevan erittäin kiinnostunut Virtasen palveluksista.

Virtasen paluu TuToon yllätti monet.

Virtanen vastasi kuitenkin Mestis-kesän kovimmasta siirtopommista siirtymällä pitkän kierroksen jälkeen takaisin TuToon yhden vuoden sopimuksella. Monet kiekkoihmiset ihmettelivät Virtasen siirtymistä Mestikseen, mutta Virtanen sanoi tyynen rauhallisesti, että hänellä ei ole Suomessa kuin kaksi seuraa: JYP ja TuTo. Niinpä kaikkien TuTo-fanien suuri unelma toteutui ja Virtanen palasi kasvattajaseuraansa. Pelinumeroksi valikoitui JYPistä tuttu #42. Ja myöhemmin miehelle soviteltiin vielä TuTon kapteenin nauhaakin.

Paluu kasvattajaseuraan oli onnistunut ja kaikille oli selvää, että hän oli edelleen yksi sarjan parhaimmista pelaajista. 42 tehopistettä ja palannut itseluottamus olivat varmasti myös Virtaselle itselleen iso juttu.

Kauden jälkeen Virtanen solmi kasvattajaseuransa kanssa peräti kolmivuotisen jatkosopimuksen, joka huhujen mukaan on seurahistorian rahakkain pelaajasopimus. Näin ollen TuTon kannattajat saavat näillä näkymin nauttia ”Vemmun” kiemuroista ainakin kauden 2014-2015 loppuun saakka. Allekirjoittanut lupaa ainakin seurata silmä kovana Virtasen otteita uran viimeiseen luistimen piirtoon saakka.

Virtasen uran kohokohtia:

- Vuoden tulokas 1.divarissa 1996-1997

- 1.divarin pistepörssin voitto 1997-1998

- 1.divisioonan paras pelaaja 1997-1998

- SM-liigan mestaruus 2008-2009

- Mestiksen vuoden herrasmiespelaaja 2011-2012

- Kautta aikojen eniten runkosarjan otteluita JYP-paidassa pelannut pelaaja

- Runkosarjassa Jypin kaikkien aikojen paras pistemies

- Virtasella on tilillään myös kaksi A-maaottelua keväältä 2004

kirjoittanut Joni ”Sateentekijä” Sjöström