AURAJOEN RANNOILTA: ANTTI VIRTANEN

Tämä blogikirjoitus sisältää tarinan Antti Virtasesta ja allekirjoittaneen fanituksesta Virtasta kohtaan. Sydämeltään JYPin- ja TuTon-mies Virtanen on ehtinyt uransa aikana hurmata yleisöä ympäri Suomea. Minkälainen Virtasen ura ammattilaisena on ollut?

Nousu parrasvaloihin

Turun Toverit pelasivat jääkiekon SM-liigassa kaksi kautta vuosina 1994–1996. SM-liigasta putoamiseen päättynyt toinen kausi toi mukanaan runsaasti muutoksia. Lähes koko organisaatio koki mullistavan muutoksen aina pelaajia ja valmentajia myöten. Joukkueen valmentajaksi nimitettiin kokenut Anatoli ”Tolja” Bogdanov, joka sai käsiinsä lähinnä seuran omista A-junioreista koostuvan ryhmän. 1.divarijoukkueessa jatkoivat jo edelliskeväänä SM-liigaa haistelleet Timo Pärssinen ja Atte Saunamäki. 1.divariryhmään nostettiin A-junioreista mm. Antti Virtanen ja Aki Uusikartano.

TuTo aloitti kautensa 1.divarissa lähes sensaatiomaisen hyvin nuorella ryhmällään. Sarjan kärkisijoille heti kauden alussa ponnistanut ryhmä näytti epäilijöilleen taivaan merkit.

Eräänä syksyisenä lauantaina allekirjoittanut kysyi isältään, josko voitaisiin illalla mennä katsomaan Kupittaalle, kun Hermes saapuu vieraaksi TuTon vieraaksi. Sarjan ennakkosuosikkeihin lukeutuva Hermes saapui Turkuun nimekkäällä ryhmällä ja karkasi heti ottelun alussa jo 2-0 johtoon.

Virtanen ei koskaan ollut junioritähti.

TuTo kuitenkin nousi tappioasemasta ottelun toisessa erässä illan ehdottoman kunkun Antti Virtasen johdolla. Virtanen kieputteli vastustajia solmuun aivan miten tahtoi ja iski siinä sivussa hattutempun parin syöttöpisteen kera. Nöyryytyksen keskelle joutuivat mm. Hermeksen maalivahdit Timo Järvinen ja Mika Noronen. Sillä esityksellä myytiin pikkupojan sydän välittömästi ja siitä hetkestä alkoi Antti Virtasen seuraaminen ja fanitus. TuTo voitti Hermeksen lopulta 12-2 ja jätti pysyvän muiston allekirjoittaneeseen. TuToa olin jo aikaisemmin kannattanut, mutta nyt ensi kertaa toden teolla löytyi kunnon yksilö, jota oli mukava seurata siitä eteenpäin.

Seuraavaksi vuorossa oli sitten jälleen reissu Kupittaalle ja tällä kertaa katsomaan TuTo-KooVee ottelua. TuTo järjesti uskomattomat murskajaiset ja teurasti lopulta Tamperelaiset 15-4 lukemilla. Tuolloin vielä pelinumeroa 18 kantanut Virtanen iski ottelussa 5 maalia. Ja jälleen riitti pihapeleissä hehkuttamista Virtasen suorituksia matkien…

Tulipa kauden aikana käytyä sellaisessakin ottelussa, jossa Antti Virtanen istui viltissä vaihtopenkin päässä lähes koko ottelun. Anatoli Bogdanov piti joukkueessaan kovaa kuria ja Virtanen sai maistaa pelin aikana mailan tuppea myöhästyttyään peliä edeltävistä harjoituksista.

Virtanen teki ensimmäisellä 1.divarikaudellaan todella kovat 35+21 tehopisteet. Ja kävipä Antti siinä divarikauden ohessa pelailemassa vielä seuran A-junnuissakin 10 ottelua tehoilla 10+9. Vuoden tulokkaaksi 1.divisioonassa valittu Virtanen kertoili kauden jälkeen Jääkiekkolehden haastattelussa, että ei olisi ennen kauden alkua uskaltanut lyödä edes kymmentä markkaa vetoa oman maalikuninkuutensa puolesta.

Sanomattakin on selvää, että tuollaisen kauden jälkeen oli kysyntää joka suunnalta aina SM-liigaa myöten. Pieneksi yllätykseksi Virtanen kuitenkin päätti jäädä vielä divariin ja suuntasi yhdessä ketjukavereidensa Timo Pärssisen ja Aki Uusikartanon kanssa Kokkolaan. Kokonaisen tehoketjun kaappaaminen on varmasti vieläkin yksi suomalaisen jääkiekon legendaarisimmista pelaajasiirroista.

SM-liigaan

Antti Virtanen ja tuttu ketju teki vieläkin tuhoisampaa jälkeä Hermeksen riveissä. Virtanen teki kaudella huikeat 74 pistettä voittaen koko sarjan pistepörssin ja playoffeissakin vielä kahdeksassa ottelussa 11 pistettä. Allekirjoittanut muistaa jopa olleensa katsomassa, kun juuri Hermes päätti TuTon kauden Virtasen johdolla pudotuspeleissä.

1.divarin täydellisen dominoinnin jälkeen Virtasen tie vei vihdoin liigaan ja HPK:n riveihin. Virtanen ja Pärssinen lähtivät siis tekemään itselleen mainetta liigakentillä, kun taas Aki Uusikartano jäi vielä divariin ja Lahden Pelicansin riveihin.

Kaudesta tuli Virtaselle kuitenkin kaikkea muuta kuin menestystarina. Sen sijaan Timo Pärssinen nousi todelliseen valokeilaan ja kiekkoa seuraavat ihmiset muistavat varmasti vieläkin Pärssisen ikimuistoisen maalin HIFK:n verkkoon. Virtanen pelasi ”Kerhossa” 16 ottelua vaatimattomin tehoin 1+2, jonka jälkeen tuli passitus takaisin Hermeksen riveihin. Loppukausi olikin sitten jälleen tuttua Virtasta: 32 ottelua Mestiksessä ja 39 tehopistettä.

Virtanen sai heti seuraavalla kaudella uuden mahdollisuuden HPK:ssa. Tälläkään kertaa ei onnistumisia tullut ja viisi ottelua kiikaritehoilla riittivät seurajohdolle. Loppukaudeksi jälleen passitus divariin ja tällä kertaa Vaasan Sportin riveihin. Sportissa Virtanen takoi 45 ottelussa 54 pistettä. Voisiko sanoa, että mies oli liian kova divariin, mutta liian huono liigaan?

Läpimurto liigatasolla tapahtui JYPissä.

Seuraavaksi kaudeksi Antti Virtanen palasi jälleen SM-liigaan. Tällä kertaa turkulainen teki sopimuksen Jyväskylään, eikä varmasti osannut aavistaa millaiseksi seuralegendaksi hän vielä tulisikaan JYPin paidassa nousemaan. Alkusyksyn pienen tunnustelun jälkeen onnistumisia alkoi tulla ja viimeistään jatkoaikamaali SaiPan verkkoon alkoi tehdä Virtasen nimeä tunnetuksi uudessa kotikaupungissaan. Ensimmäinen täysi kausi miesten pääsarjassa tuotti 24 tehopistettä ja toimi varmasti samalla itseluottamuksen nostattajana.

Seuraavat kaksi kautta Virtanen otti taas isompaa roolia ja teki kahdella peräkkäisellä kaudella 32 tehopistettä, ennen kuin kaudella 2003-2004 alkoi toden teolla tapahtua. Yhteinen sävel muuan Jarkko Immosen kanssa alkoi löytyä ja jälki oli myös sen mukaista. Immonen teki tuolla kaudella 49 pistettä, eikä Virtasen saldo ollut kuin kaksi täppää vähemmän. Myös seuraava kausi tuotti samaiselle kaksikolle lähes identtisen määrän pisteitä.

Jarkko Immonen lähti kaudeksi 2005-2006 Pohjois-Amerikkaan, Virtasen jäädessä JYPiin. Virtasen tehot romahtivat Immosen lähdön myötä, eikä kausi uusien ketjukavereiden kanssa tuottanut enää kuin 30 pistettä. Kauden jälkeen ulkomailta osoitettiin kuitenkin kiinnostusta ja näin olikin sitten Virtasen aika lähteä uran ensimmäiselle ulkomaankomennukselle.

Ruotsin pääsarjaan Elitserieniin kaudeksi 2006-2007 noussut Skellefteå tarjosi 175-senttiselle hyökkääjälle sopimusta, johon tämä myös tarttui. Ruotsin visiitti oli kuitenkin molemmille osapuolille suuri pettymys ja välillä tulikin mieleen, että tiesivätköhän ruotsalaiset minkä tyyppisen pelaajan he olivatkaan joukkueeseensa hankkineet. Jo heti harjoituspelien ja parin sarjapelin jälkeen alkoi ruotsalaismedia hiillostaa Virtasta. Ruotsalaiset olivat hämmästyneitä mm. Virtasen voimattomasta laukauksesta, vaikka se ei ole koskaan miehen vahvuuksiin kuulunutkaan. Lopulta 9 ottelua ja tehot 0+3 saivat riittää, ennen kuin turkulaisen sopimus purettiin. Virtanen halusi kuitenkin jatkaa ulkomailla ja seuraavaksi suuntana oli Itävalta. Loppukausi meni HC Linzin riveissä pinna per peli tahdilla ja mahtuipa mukaan yksi ottelu Sveitsin maaperälläkin.

Ulkomaanreissun jälkeen vuorossa oli jälleen paluu Jyväskylään ja JYPin joukkueeseen. Ja kuinka ollakaan, sattumoisin myös Jarkko Immonen palasi samaan aikaan Pohjois-Amerikan reissultaan Jyväskylään. Virtanen ja Immonen laitettiin toki heti samaan vitjaan ja kolmanneksi lenkiksi istutettiin New Jerseystä kotikaupunkiinsa palannut Tuomas Pihlman. VIP-ketju muodosti varmasti koko sarjan vaarallisimman koostumuksen ja takoi kolmikkona yhteensä käsittämättömät 154 pistettä. Sama vitja teki tuhojaan myös seuraavalla yhteisellä kaudellaan, eli kaudella 2008-2009.

Virtasen ura jatkui JYPissä vielä kaksi kautta, tosin jälleen ilman Jarkko Immosta, joka suuntasi kohti KHL:ää. Pikku hiljaa Virtasen rooli ja tehot hiipuivat ja lopulta hän joutui myös Risto Dufvan ”koirankoppiin”. Viimeisellä kaudellaan Jyväskylässä ei hyökkääjä tahtonut enää mahtua aina edes pelaavaan kokoonpanoon. Kaudella 2010-2011 syntyikin JYP-paidassa enää Virtaselle todella vaatimattomat 7+12 pisteet, joka oli varmasti sekä seuralle, että Virtaselle itselleen suuri pettymys. Niinpä kauden jälkeen oli aika vaihtaa maisemaa…

Paluu kotiin

Kesällä 2011 sopimuksettomana liikkunut Virtanen oli uransa kannalta varsin mielenkiintoisessa tilanteessa. Liikkeellä oli vahvoja huhuja mm. lopettamisesta. Jotkut lähteet taas tiesivät Virtasen tähyävän ulkomaille. Ja tiesipä eräs lehti kertoa TPS:n olevan erittäin kiinnostunut Virtasen palveluksista.

Virtasen paluu TuToon yllätti monet.

Virtanen vastasi kuitenkin Mestis-kesän kovimmasta siirtopommista siirtymällä pitkän kierroksen jälkeen takaisin TuToon yhden vuoden sopimuksella. Monet kiekkoihmiset ihmettelivät Virtasen siirtymistä Mestikseen, mutta Virtanen sanoi tyynen rauhallisesti, että hänellä ei ole Suomessa kuin kaksi seuraa: JYP ja TuTo. Niinpä kaikkien TuTo-fanien suuri unelma toteutui ja Virtanen palasi kasvattajaseuraansa. Pelinumeroksi valikoitui JYPistä tuttu #42. Ja myöhemmin miehelle soviteltiin vielä TuTon kapteenin nauhaakin.

Paluu kasvattajaseuraan oli onnistunut ja kaikille oli selvää, että hän oli edelleen yksi sarjan parhaimmista pelaajista. 42 tehopistettä ja palannut itseluottamus olivat varmasti myös Virtaselle itselleen iso juttu.

Kauden jälkeen Virtanen solmi kasvattajaseuransa kanssa peräti kolmivuotisen jatkosopimuksen, joka huhujen mukaan on seurahistorian rahakkain pelaajasopimus. Näin ollen TuTon kannattajat saavat näillä näkymin nauttia ”Vemmun” kiemuroista ainakin kauden 2014-2015 loppuun saakka. Allekirjoittanut lupaa ainakin seurata silmä kovana Virtasen otteita uran viimeiseen luistimen piirtoon saakka.

Virtasen uran kohokohtia:

- Vuoden tulokas 1.divarissa 1996-1997

- 1.divarin pistepörssin voitto 1997-1998

- 1.divisioonan paras pelaaja 1997-1998

- SM-liigan mestaruus 2008-2009

- Mestiksen vuoden herrasmiespelaaja 2011-2012

- Kautta aikojen eniten runkosarjan otteluita JYP-paidassa pelannut pelaaja

- Runkosarjassa Jypin kaikkien aikojen paras pistemies

- Virtasella on tilillään myös kaksi A-maaottelua keväältä 2004

kirjoittanut Joni ”Sateentekijä” Sjöström

NHL Entry Draft 1990-luvulla; OSA 2.

Hockey Tigerin Johtava NHL-analyytikko Joni ”Rainmaker” Sjöström luo tällä viikolla katsauksen 1990-luvun jälkimmäisen puoliskon varaustilaisuuksiin. Viime osassa siis tutkittiin NHL:n varaustilaisuuksien 1990-luvun alkupuoliskoa.

Vieläkö muistat, että vuonna 1995 meni peräti kolme suomalaista ensimmäisellä kierroksella. Aki Berg ja Miika Elomo ovat tuttuja nimiä, mutta kuka varattiinkaan numerolla 12? Minä vuonna vielä eilen Mestiksen LeKissä pelannut Mika Noronen draftattiin ensimmäisellä kierroksella? Tämä ja moni muu mielenkiintoinen yksityiskohta selviää lukemalla tämä artikkeli!

NHL Entry Draft 1995 Varauskierroksia oli 9

Nro 1. Bryan Berard Ottawa, 2. Wade Redden NY Islanders, 3. Aki-Petteri Berg Los Angeles

Ensimmäisellä kierroksella varattiin Aki-Petteri Bergin lisäksi kaksi muutakin Suomalaista. San Jose nappasi numerolla 12 Teemu Riihijärven ja Washington poimi Miika Elomon numerolla 23. Riihijärvi ei ikinä pelannut Pohjois-Amerikassa peliäkään ja Miika Elomonkin NHL-visiitti jäi kahden ottelun mittaiseksi. Nykyinen TPS-huoltaja Aki-Petteri Berg kirjautti kuitenkin itselleen yli 600 ottelun NHL-uran.

Vuoden 1995 San Josen varaamien pelaajien lista on kyllä hämmästyttävän Suomalaispainotteinen. Teemu Riihijärven jälkeen Sharksit varasivat: Marko Mäkinen (3.kierros), Vesa Toskala (4.kierros), Miikka Kiprusoff (5.kierros), Timo Hakanen (6.kierros) ja Mikko Markkanen (9.kierros). Lopulta vain maalivahdit Kiprusoff ja Toskala lunastivat heihin asetetut odotukset. Seuraavat kolme vuotta San Jose kiersikin hyvin kaukaa suomalaisvaraukset…

Hyvinä viimeisten kierrosten löytöinä voi pitää Filib Kubaa (8.kierros) ja HIFK:ssakin käväissyttä Stephane Robidasta (7.kierros).

NHL Entry Draft 1996 Varauskierroksia oli 9

Nro 1. Chris Phillips Ottawa, 2. Andrei Zyuzin San Jose, 3. J.P Dumont NY Islanders

Maalivahdeista ensimmäisenä ja ainoana ensimmäisellä kierroksella varattiin Craig Hillier numerolla 23 Pittsburghin toimesta. Hillier vietti kuitenkin tulevat vuotensa lähinnä farmin farmissa. Hänestä ei siis ollut Tom Barrasson seuraajaksi.

Draftin kolmannella kierroksella varattiin jääkiekkoväen erittäin hyvin tuntema järkälemäinen Zdeno Chara. Numerolla 56 Ny Islandersiin varattu Chara on tahkonnut taalaliigassa jo yli tuhat ottelua.

Loistava viimeisten kierrosten löytönä voi pitää Pavel Kubinaa, joka varattiin vasta 7.kierroksella Tampa Bayhin. Suurimman osan NHL-urastaan juuri Tampa Bayssä viettänyt Kubina on Charan tavoin lähes 1000 ottelun veteraani, joka varattiin NHL:ään WHL-liigasta. Myös Toronto teki hyvän löydön varaamalla vasta 8.kierroksella Tomas Kaberlen.

Koko varaustilaisuuden vasta kolmanneksi viimeiseksi pelaajana varattiin Sami Salo Ottawan toimesta. Salo on sittemmin tahkonnut lähes 800 ottelua NHL:ää.

Pari Suomalaispoimintaa: Timo Ahmaoja (7.kierros nro 172 Anaheim), Timo Vertala (7.kierros, nro 181 Montreal), Kai Nurminen (8.kierros, nro 193 Los Angeles).

NHL Entry Draft 1997 Varauskierroksia oli 9

Nro 1. Joe Thornton Boston, 2. Patrick Marleau San Jose, 3. Olli Jokinen Los Angeles

Olli Jokisen lisäksi suomalaisista ensimmäisellä kierroksella varattiin maalivahti Mika Noronen. Juuri hiljattain Tapparaan palannut Noronen pelasi NHL:ssä vain 71 ottelua, mutta pääsi historiankirjoihin tehtyään maalin NHL-ottelussa. Maali oli kieltämättä aika legendaarinen, jossa Noronen torjui vastustajan laukauksen, jonka jälkeen vastustaja epäonnekseen syötti kiekon omaan tyhjään maaliinsa. Maali kuitenkin merkittiin kiekkoon viimeisenä koskeneelle Noroselle.

Suomalaisittain uskomattomilta floppivarauksilta kuulostavat 2.kierroksella varattu Juha Gustafsson ja 4.kierroksella varattu Tomi Källarsson. Molempien puolustajien ulkomaanvisiitit rajoittuvat länsinaapuriin ja Italiaan. 

 

Vasta 6.kierroksella varattiin Matt Cooke Vancouveriin. Cooke tunnetaan laajalti NHL-piireissä pelaajana, jota omat rakastavat ja vastustajat vihaavat. Cooke muuten takoi ennen NHL-uraansa parhaalla OHL-kaudellaan peräti 95 tehopistettä.

Matt Cooken sormea komistaa tätä nykyä Stanley Cup- sormus

  

NHL Entry Draft 1998 Varauskierroksia oli 9

Nro 1. Vincent Lecavalier Tampa Bay, 2. David Legwand Nashville, 3. Brad Stuart San Jose

Ensimmäisellä kierroksella meni myös kärkikolmikon lisäksi kovia nimiä. Manny Malhotra, Alex Tanguay, Martin Skoula, Robyn Regehr, Simon Gagne ja Scott Gomez ovat kaikki pelanneet yli 700 ottelua “änärissä”.

Tämän vuoden maalivahtivaraukset eivät menneet ihan putkeen keneltäkään. Nimekkäimmät maalivahdit jotka varattiin, olivat Antero Niittymäki, Jason Labarbera, Dany Sabourin ja Andrew Raycroft. Varattujen maalivahtien listasta löytyvät myös Kristian Antila ja Mika Lehto.

Tampa Bay varasi vasta 3.kierroksella Brad Richarsin. Nykyisin NY Rangersissa pelaava ja sarjan parhaimpiin hyökkääjiin lukeutuva Richards on kahdesti pystynyt rikkomaan 90 pisteen rajan NHL:ssä.

Kovimpana löytönä ties kuinka pitkiin aikoihin voi helposti nimetä Pavel Datsyukin, joka lähes käsittämättömällä tavalla varattiin vasta 6.kierroksella. Varaajana toimi Detroit, jossa Datsyuk on pelannut 700 ottelua pinna per peli tahdilla.

Pari suomalaispoimintaa: Nykyisin Saksan kakkostasolla pelaava Tommi Hannus (7.kierros, nro 190 Los Angeles), KalPassa SM-Liigaa alle 100 ottelua pelannut Marko Ahosilta (8.kierros, nro 227 New Jersey) ja koko varaustilaisuuden kolmanneksi viimeisenä pelaajana varattiin Petja Pietiläinen Detroitiin.

NHL Entry Draft 1999 Varauskierroksia oli 9

Nro 1. Patrik Stefan Atlanta, 2. Daniel Sedin Vancouver, 3. Henrik Sedin Vancouver

Sanomattakin on selvää kuka oli tämän vuoden suurin voittaja draftissa. Vancouver teki isoja peliliikkeitä ennen draftia kauppaamalla kärkipään varausvuoroja itselleen ja lopulta jopa ”sopimalla” Atlantan kanssa, että nämä varaavat ensimmäisenä Patrik Stefanin. Ja niinpä Vancouver poimi numeroilla 2 ja 3 Sedinin veljekset. Uskomattoman kova peliliike silloiselta GM:ltä Brian Burkelta. Ensimmäisenä pelaajana varattu Stefan lopetti pahasti flopanneen NHL-uransa keväällä 2007 ja seuraavalla kaudella lopulta koko uransa loukkaantumisen takia.

Ottawa päätti varata toisella kierroksella numerolla 62 Teemu Sainomaan. Hyökkääjänä pelannut Sainomaa teki parhaalla SM-liigakaudellaan viisi tehopistettä ja päätyi lopulta Mestis-jyräksi. Sainomaan ura päättyi keväällä 2006.

Todella hyvän kaappauksen 7.kierroksella teki Nashville, joka poimi Martin Eratin oikeudet. Ja vuotta aiemmin myöhäisillä varauskierroksilla Pavel Datsyukin poiminut Detroit varasi tällä kertaa 7.kierroksella Henrik Zetterbergin. Jälkeenpäin varmasti moni seura on miettinyt, miten ei tullut itse varanneeksi näitä kahta peluria.

Taputukset hyvästä varauksesta ansaitsee näin jälkikäteen myös San Jose, joka varasi vasta 8.kierroksella Douglas Murrayn.

 

Siinä oli pieni katsaus 90-luvun varaustilaisuuksien antiin. Seuraavaksi jatketaan muilla aiheilla lätkän parissa. Stay tuned!

NHL Entry Draft 1990-luvulla; OSA 1.

Se elää sittenkin! On siis aika herättää Hockey Tiger Oy:n blogi kuolleista. Pelin avaa Hockey Tiger Oy:n uusimman vahvistuksen, Turun Johtavan NHL-analyytikon Joni Sjöströmin, kirjoittama katsaus NHL:n varaustilaisuuksiin 1990-luvulla. Kenestä tuli tähti? Kenen ura sen sijaan floppasi pahemman kerran? Ota siis mukava asento, ehkä kupillinen cappucinoa viereen ja nauti. Tätä tarinaa et löydä muiden lätkämailakauppiaden nettisivuilta!

_____________________________________________

NHL:n kesäiset varaustilaisuudet kuuluvat jääkiekkopiireissä jokavuotisiin kohokohtiin, siinä missä Stanley Cup finaalitkin. Joka vuosi seura tekee kykyjenetsijöidensä kanssa valtavasti scouting-työtä löytääkseen tulevia tähtiä joukkueeseensa. Minkälaisia huippuvarauksia ja floppeja on varattu ensimmäisillä kierroksilla? Entä millaisia viimeisten kierroksen löytöjä on napattu? Tehdäänpä pientä tutkimustyötä 90-luvun varaustilaisuuksiin.

NHL Entry Draft 1990 Varauskierroksia oli 12kpl

Nro 1. Owen Nolan Quebec, 2. Petr Nedved Vancouver, 3. Keith Primeau Detroit

Pittsburgh Penguins voidaan varmasti lukea suurimmaksi onnistujaksi vuoden 1990-varaustilaisuudessa napattuaan Jaromir Jagrin numerolla 5. Ensimmäisen kierroksen toiseksi viimeisenä pelaajana huudettiin Martin Brodeur New Jerseyhin (nro 20.). Ennen Brodeuria varattiin kuitenkin sellaisia ”suuruuksia” kuten esim. Michael Stewart NY Rangersiin (ei lopulta yhtään NHL-peliä) ja Mark Greig (yht. 125 NHL-peliä) Hartfordiin.

Toisen kierroksen ehdottomana ”helmenä” poimittakoon Philadelphian varaama Terran Sandwith, joka hauskuutti ihmisiä Helsingin Jokereissa kaudella 2002-2003. Hän kirjautti tililleen uransa aikana 8 NHL-ottelua.

Hyvänä viimeisten kierrosten löytönä voi ainakin pitää legendaarista yli 1000 NHL-ottelun veteraania Peter Bondraa, jonka varasi Washington Capitals (8.kieros nro 156).

Pari Suomalaispoimintaa: Nykyisin pelaajien agenttina toimiva Joni Lehto (nro 172, 9.kierros Philadelphia), Porin Ässien legendaarinen Rauli Raitanen (nro 182, 9.kierros Winnipeg) ja vielä tämän kauden Ässien päävalmentajana toimiva Karri Kivi (nro 233, 12.kierros Vancouver).

NHL Entry Draft 1991 Varauskierroksia oli 12

Nro 1. Eric Lindros Quebec, 2. Pat Falloon San Jose, 3. Scott Niedermayer New Jersey

Vuoden 1991 varaustilaisuuden kuudentena pelaajana Philadelphia varasi Peter Forsbergin, joka lopulta siirtyi Quebeciin ja Eric Lindros samalla ovenavauksella toiseen suuntaan. Ensimmäisellä kierroksella varattiin myös aikoinaan TPS:ssä pelannut Niklas Sundblad (Calgary), joka pelasi lopulta vain kaksi ottelua taalaliigassa.

Toisella ja kolmannella kierroksella meni senkin verran kovia nimiä kuin: Ray Whitney, Zigmund Palffy, Sandis Ozolinsh, Jozef Stumpel, Chris Osgood, Steve Konowalchuk, Michael Nylander jne.

 Hyvinä alempien kierrosten löytöinä voi pitää ainakin Sean O’Donnell (nro 123, 6.kierros Buffalo) ja Brian Savagea (nro 171. 8.kierros, Montreal).

Pari Suomalaispoimintaa: Värikkään uransa keväällä 2010 päättänyt Marko Jantunen (nro 239, 11.kierros Calgary), TuTossa SM-Liigaa pelannut Jukka Suomalainen (nro 250, 12.kierros Minnesota North Stars) ja Malmossa suurimman osan aikuisurastaan pelannut Juha Riihijärvi (nro 254, 12.kierros Edmonton)

NHL Entry Draft 1992 Varauskierroksia oli 11

Nro 1. Roman Hamrlik Tampa Bay, 2. Alexei Yashin Ottawa, 3. Mike Rathje San Jose

Vuoden 1992 Draftista on aivan pakko luetella myös loput pelaajat top 10:stä: 4. Todd Warriner, 5. Darius Kasparaitis, 6. Cory Stillman, 7. Ryan Sittler, 8. Brandon Convery, 9. Robert Petrovicky, 10. Andrei Nazarov

Vaikka koko varaustilaisuuden anti ole melko vaisua ja moni edellä mainituista teki toki mittavan NHL-uran, niin voisi silti todeta, että ihan putkeen ei nyt varaukset menneet.

Draftin kolmannella kierroksella Minnesota North Stars nappasi Jere Lehtisen oikeudet. Kuulostaa myös uskomattomalta, että esim. Adrian Aucoin kelpasi vasta neljännellä kierroksella (Vancouver). Myös St.Louis Blues teki hyvän löydän 7.kierroksella Ian Laperrieren muodossa. Myös Nikolai Khabibulin kelpasi vasta 9.kierroksella ja numerolla 204 Winnipegille.

Pari Suomalaispoimintaa: Uransa ehkä tärkeimmän osumansa aikoinaan Ruotsin verkkoon ampunut Marko Tuomainen (nro 205 9.kierros Edmonton) ja Teemu ”Tepon veli” Numminen (nro 229, 10.kierros Winnipeg).

Daigle- Ykkösvaraus vuosimallia 1993

NHL Entry Draft 1993 Varauskierroksia oli 11

Nro 1. Alexandre Daigle Ottawa, 2. Chris Pronger Hatrford, 3. Chris Gratton Tampa Bay

Koko varaustilaisuuden ensimmäisenä pelaajana varattu Alexandre Daigle aiheutti läpi uransa paljon keskustelua, johtuen juurikin tuosta varausnumerosta. Surkeaksi varaukseksi monesti haukuttu Daigle teki kuitenkin yli 600 ottelun NHL-urallaan yli 300 pistettä. Daigle ura päättyi Sveitsissä kauden 2009-2010 jälkeen.

Suomalaisittain kiinnostava varaus nähtiin ensimmäisellä kierroksella numerolla 21, kun Montreal nappasi Saku Koivun oikeudet.

Vasta varaustilaisuuden loppupäässä varattiin sellaisia NHL-jyriä kuten Hall Gill (8.kierros Boston), Pavol Demitra (9.kierros Ottawa) ja Kimmo Timonen (10.kierros Los Angeles).

Johan Hedberg

NHL Entry Draft 1994 Varauskierroksia oli 11

Nro 1. Ed Jovanovski Florida, 2. Oleg Tverdovsky Anaheim, 3. Radek Bonk Ottawa

Jopa poikkeuksellisen paljon puolustajia ensimmäisellä kierroksella sisältänyt vuoden 1994-varaustilaisuuden nimissä nopeasti laittoi silmään numerolla 9 varattu Brett Lindros NY Islandersin toimesta. Ericin veljen uraan mahtui 51 NHL-ottelua ennen uran päättänyttä loukkaantumista.

Kolmannella kierroksella varattiin Marko Kiprusoff, jonka 51 ottelun NHL-ura sisälsi tehopisteet 0+10.

9.kierroksella kolme peräkkäin varattua maalivahtia ovat sittemmin tehneet ihan mukavat NHL-urat: Tim Thomas, Johan Hedberg ja Evgeni Nabokov, sekä vielä muutama numero myöhemmin varattu Tomas Vokoun. Hämmästyttävän kovia nimiä mennyt siis vasta 9.kierroksella. Koko varaustilaisuuden viimeisenä pelaajana varattiin Kim Johnson, joka pelasi lopulta 739 NHL-ottelua.

Pari Suomalaispoimintaa: Tero Lehterä (10.kierros, nro 235 Florida), Tommi Miettinen (10.kierros, nro 236 Anaheim) ja Antti Törmänen (11.kierros, nro 274 Ottawa).

Jutun toinen osa julkaistaan lähipäivinä…

Hockey Tigerin uutisointi siirtymässä yhä enemmän Facebookiin

Kuten blogin hiljaiselo jo kertookin, on Hockey Tiger Oy siirtänyt viestintäänsä pääosin Facebookiin.

Siispä tästä linkistä katsomaan mitä olemme viime aikoina puuhastelleet: https://www.facebook.com/pages/Hockey-Tiger-Oy/130802013606840

Fischer Hockey Dynamo Moskovan yhteistyökumppaniksi

Fischer Hockey on solminut merkittävän yhteistyösopimuksen, jonka myötä Fischeristä tulee yksi hallitsevan KHL-mestari Dynamo Moskovan pääyhteistyökumppaneista. Sopimuksen myötä Fischer Hockey tulee siis näkymään entistä vahvemmin myös KHL-kaukaloissa.

Suomessa Fischer Hockeyn tuotteita saa tällä hetkellä vain Hockey Tiger Oy:n kautta.

Hockey Tiger -kiekkokoulussa riemukas tunnelma!

Leppävirralla järjestetty ensimmäinen Hockey Tiger -kiekkokoulu oli menestys. Paikalle oli saapunut valtaisa määrä vuosina 2002-2004 syntyneitä junnuja ympäri Savoa. Jotain koulun imusta kertoo se, etteivät järjestäjät joutuneet juurikaan kouluaan markkinoimaan, vaan osallistujia oli jo nyt käytännössä maksimimimäärä. Edustettuina kiekkokoulussa olivat myös mm. Kuopion kuuluisimpien kiekkosukujen, Kapasten ja Jokisten, nuorimmat sukupolvet. Ohjaajiksi kouluun oli saatu huippuosaamista mm. KalPan organisaatiosta. Esimerkiksi maalivahtivalmennuksesta vastasi KalPan maalivahtivalmentajana toimiva ex-kiekkoammattilainen Ilpo Kauhanen. Järjestävän tahon eli Leki-75:n puolesta junnujen touhuja ohjasi puolestaan mm. ex-liigakiekkoilija Ville Jokinen. Lisäksi ohjaajina oli mukana lukuisia muita junnuvalmennuksen asiantuntijoita.

Leppävirran kiekkokoulun perinteisiin on jo vuosia kuulunut Joroisista maailmalle ponnistaneen kiekkotähti Jukka Hentusen vierailu. Tänä vuonna Hockey Tiger Oy toi oman mausteensa kiekkokouluun houkuttelemalle paikalle myös KalPan Joonas Riekkisen sekä NHL-seura Nashville Predatorsin organisaatiossa pelaavan ja A-maajoukkueessakin esiintyneen Juuso Puustisen. Voi siis todeta, että alueen junioreille järjestyi harvinainen tilaisuus tavata kiekkoilijoita maailman huipulta, löytyyhän näiltä kolmelta herralta vyöltään yhteensä satoja liigapelejä, unohtamatta NHL- ja AHL-pelejä sekä kymmeniä maajoukkue-esiintymisiä.

Hockey Tiger Oy:n rooli Leppävirran kiekkokoulun taustalla oli vierailevien tähtien houkuttelun lisäksi lähinnä tuotepalkintojen lahjoittaminen osallistujille pidettyyn laukaisukisaan. Toki pienimuotoista mailakauppaakin tehtiin. Tiikeri lahjoitti myös muutamia melkoisen arvokkaita lahjakortteja kovimmat luvut laukaisututkaan paukuttaneille pelimiehen aluille. Yrityksemme verkkokauppaan käyvät lahjakortit tulevat voittajille postissa kesälomien jälkeen.

Loppuun Hockey Tiger Oy:n puolesta vielä hatunnosto LeKi-75:n suuntaan. Kiekkokoulun organisoinnista vastanneet Risto Asikainen ja Ville Jokinen, unohtamatta muita paikallisia toimijoita, tekevät esimerkillistä työtä maamme junnukiekon eteen. Jotain kertoo se, että LeKin vuonna 2003 syntyneiden ikäluokka oli edelliskaudella voittanut SM-liigaseurojen vastaavien ikäluokkien joukkueita. Kertonee jotain valmennuksen tasosta, koska Leppävirta ei varsinaisesti kuulu edes Suomen mittakaavassa merkittävimpiin kasvukeskuksiin ja täten pelaajamassat eivät ole millään verrattavissa vaikkapa pääkaupunkiseutuun.

Ohessa vielä muutamia otoksia lauantailta. Valitettavasti kuvien laatu on vaihteleva, johtuen jäähallin haastavasta valaistuksesta. Lisää kuvia löytyy Hockey Tiger Oy:n Facebook-yhteisöstä. FB-sivuillemme pääset klikkaamalla vaikkapa tästä: https://www.facebook.com/pages/Hockey-Tiger-Oy/130802013606840

Ps. jos joku haluaa kuvansa poistettavan sivuiltamme, niin viestiä voi laittaa osoitteeseen: myynti@innosales.fi

Juuso Puustinen testaili uusia Rebellioneja laukaisututkassa.

Kiekkokoulussa annettiin pääpaino henkilökohtaisten taitojen kehittämiselle.

Kun päällikkö puhuu, heimo kuuntelee.

Ohjaajat olivat mukana erinomaisella asenteella.

Hockey Tigerin Matias Pulkkinen ja LeKin Risto Asikainen juonivat jo uusia yhteistyökuvioita.

Pulkkinen ehti välillä myös jäille.

Tiikeriä lämmitti bongata Frontierin mailoja kiekkokoululaisten joukosta.

Keskittyminen suoritukseen on kohdillaan.

Läpiajotreeniä.

Fischerin uuden malliston junnumailoja saatiin viime tipassa Leppävirralle.

Hockey Tiger Oy:n liikkuva toimisto.

Myös Joonas Riekkinen ja Jukka Hentunen toivat riemua savolaisille kiekkojunnuille.